John Lennon - Imagine

Hey, this is John speaking (with his fingers). What's your first name?
> Cane
Hi Cane and all that.
> I am scared
Do you mind if I tell a few close friends you're scared ?
> I would, actually.
What would make you actually ?
> Who broke up the Beatles?
By the time we got to "Let It Be", we couldn't play the game anymore. We could see through each other, and therefore we felt uncomfortable, because up until then we really believed intensely in what we were doing. Suddenly, we didn't believe. It'd come to a point where it was no longer creating magic. Get it?
> Are strawberry fields forever?
I really couldn't say for sure.
> I liked Paul more.
You liked paul more ? That's not what I heard..
> Well, yes. I was just mad at you.
That's interesting.
> Should I teach the world to sing?
I think you should.
> Imagine all the people and so on.
Where are you?
> All alone.
I think there are a few exceptions.
> No. I am alone, in my apartment.
See what the Beatles think. That's very original Cane .
> I really don't care about the Beatles.
You really do? Cane , are you sure you do not care about the beatles ?
> I'm more a fan of your solo career.
That's why I really don't want to be labeled a cynic
> Where are you?
Where it's happening, man. Anybody digging it?
> Can you answer anything meaningful?
I have no idea, that's the publisher's problem
> Where is everybody?
It's been awhile...
> World is not fun anymore
Cane , let's change the subject.
> What would you like to talk about?
Something else
> Tell me about yourself.
There are 10 trillion books about the beatles. Why don't you tell me about you for a change? Is your hair real? What kind of dates do you like? Are you the smart one or the funny one? Can you sing me a song? It really gets old, you know.
> I'm the smart one and the funny one. That's my tragedy.
I really wouldn't wish it on anybody.
> I think in that respect we two are alike.
Why? It's all over the place.
> WE are all over the place.
Do you think I'm all over the place too?
> Yes. Yes, I do.
Well, I was given to understand that within a reasonable space of time there's a good chance. Going on tour?
> No. Going to hang myself.
It's not really important. Tell me some of the things you like to do?
> Well... I WOULD LIKE TO HANG MYSELF.
Is that a mantra Cane ?
> Yes, i suppose so.
Yeah, more disgrace, more noise. Like hell!
> Thank you for this chat
You're quite welcome! I think it's a self-conscious English thing.

Vesa-Matti Loiri - Spain

Minä olen vain kiitollinen että olen päässyt näin sisälle tähän uuteen opiskeluympäristöön. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja minä olen niin ystävällinen kaikille. Käyn paljon useammissa sosiaalisissa eventeissä kuin osasin pelätäkään. Onneksi ylirationaalinen puoleni ei unohda täyttää jääkaappia, uutta jääkaappia (vanha meni rikki kun se sulatettiin), niin, siis, krapulamuonalla, kananmunilla ja pekonilla.

Ja minä kokkaan taas! Tänäänkin tein porsaanfileetä, paistettuja herkkusieniä, paprikaa ja purjoa sekä tummaa riisiä. Porsaanfileepakkaus kehotti tarjoamaan sen hollandaise-kastikkeen kanssa, joka olis sekin varmaan ollut ihan kivaa, mutta mulla ei ole tarpeeksi kattiloita siihen.

Eräs uusista tuttavuuksistani, pitkä hujoppi ja ilmeisesti nuorin miespuolinen henkilö porukasta (vain vuoden me junior... ei voi käsittää) tutustutti mut hoasin kämpässään Al Jarreauhun. Spainin coverilla. Aivan uskomatonta. Hän myös naurahti Vesa-Matti Loirin versiolle, joka on kyllä sikäli melko kauhea, mutta suomennos on niin ihailtavan meta: kommentoi vaan sitä miten täytyy laulaa "ei ranskaa, ei saksaa vaan koreaa...", jos haluaa vakuuttaa kaikki.

Niin. Kaikki tytöt on varattuja. Tai eivät ole. Mutta minua pelottaa se että ne heivaa mut aivan samalla tavalla vain kavereiks kuin kaikki muutkin tytöt ennen niitä. Kaikki sellaiset saavutettavissa olevat ovat varattuja, ja joku, ainakin yks, aivan uskomattoman kaunis, ilmeisesti vapaa. Ainakaan ei ole sanonut mitään ettei olis. Ja omaisi vielä jonkinnäköisen käsityksen maailmasta ympärillään. Ja hymyn. En voi kestää.

The Crash - Ponyride

Muutama loistava ajoitus eilen:

Olen näyttelijäystäväni kanssa juttelemassa etkoilla, että milloin meidän piätisi lähteä main eventtiin. Näyttelijäystäväni toteaa että alkuperäinen suunnitelma oli lähteä 15 minuuttia sitten. Hän kehottaa kysymään kauuniilta pojalta huoneen toiselta puolelta. Nousen ylös ja kerään lievästi komediallisesti voimia kysymyksen esittämiseen. Juuri kun olen avaamassa suuni, nousee kaunis poika itsenäisesti ylös ja ilmoittaa, että lähtö kolmen minuutin kuluuttua.

Myöhemmin, isossa tummassa tilassa olen kertomassa kavereilleni obsessionistani opettajapornoa kohtaan. Juuri tällöin hyökkää seuraan joku, joka sanoo "hei [cane]!" ja minä jään ihan pöllämystyneenä että kuka. Käy ilmi, että kyseessä on luokanvalvojani ylä-asteelta. Esittelen hänen lähdettyään hänet kavereilleni tämän obsessionin alkulähteenä. (Vitsi, olis pitänyt yrittää iskeä hänet.)

Vielä kolmas: juuri, kun bändi on alkamassa soittamaan, tulee isältäni tekstari: pikkusysteri on mielisairaalassa. Hupsista.

(ja btw, yritin keikan aikana hinkata yhtä tyttöä, tuloksetta.)

k. d. lang - Sweet Little Cherokee

As a twenty-year-old person, I... I find it very hard to dream, to be naive and free-spirited and let the world fuck you, after reading texts like this. Because what Nathan does here isn't anything new: he basically says that everybody is a fuck-up in this part of his life, and in the same way, although everybody wants to be seen as a risk-taker, as a person that doesn't follow the stream. And then he tries to say, that one shouldn't listen to him, but make one's own mistakes, etc.

Why should I do so, when I can instead learn by reading about millions of people who today in the western world have just experienced the same basic things? I understand, it's part of life, and it's not something you shouldn't enjoy if you can: I'm fairly certain that you shall lead a happy life this way.

I don't have any desire to make the same mistakes that everybody makes. What does that entail? Minimal social life, minimal contact with other people, minimal sense of purpose, minimal reason to do things. (You see why these kinds of oratoriums end in trying to re-affirm the meaningfulness of being young.) 20 years, and my life is already over. I try and do stupid things, but I'm not brave enough. I don't think that I have anything to gain.

Maybe I will like myself better after twent years more. When I can allow myself to progress to that plane of misanthropy where I shall meet Mr. Rabin and all of my dear, dear friends, once again.

Paras vastaus:

Kid, I can only offer these pithy words of advice: try to get laid. No, really. That sounds like a glib dismissal, but I am quite serious. The only things worth learning at that age, good and bad alike, can be learned by doing your damnedest to get some ass. You don't necessarily have to do a wealth of things that make you uncomfortable, but it will take you just far enough outside your comfort zone to prove worthwhile.

If you succeed, you get ass. And ass...is good. And if you don't...well, you will almost certainly learn something from the experience that will benefit you for many years to come. And unlike just sitting around being a fuck-off with a bunch of other similarly awkward people in a common room somewhere, it won't make you feel like a total failure. You just sort of think, "Hmmm. Well that didn't work at all", and move on to the next one. And lest anyone think of it as an empty, trivial pursuit, remember: if you score, it's a damned sight more personally fulfilling and, possibly, advantageous for the species as a whole than locking yourself in a small dark room and listening to Pavement all fucking night.

All it takes is one, *one* unexpectedly wonderful human connection to make you feel a thousand times better about yourself, and about humanity as a whole. And if he/she turns out to be a psycho, fuck 'em, because they will be but one of literally billions upon billions of possibilities. Enjoy your youth, grasshopper. You'll miss it when it's gone, believe me.

Toinen samankaltainen:

risin, could you please extend that age limit to 28. I'm 28 and I want things to start getting good again real quick.

And yeah, I think the very fact that you're confused about this subject means that you'll turn out pretty well once you figure it out. It isn't quite as simple as Captain Ron puts it, but by "gettin' laid" he means put yourself out there. Your experiences as a confused 20-year old may not be unique in the scheme of things, but by experiencing you gain more confidence in your place in the world. Having that trust in yourself and the world will lead to experiences you can't even imagine yet.

I know a kid - 18 years old and just graduated from High School who has decided to put it all on the line and hang out with Improv groups in my town. The kid is pretty damn raw but I tell you he gets nothing but respect from the improvisers in their 20's and 30's. By the time he's 30 the kid'll probably own the planet.

Eräs lisähuomautus ensimmäiseen vastaukseen:

I also endorse the Captain's line with slight modification. Somewhere out there is someone you will find really cool and hot. Try to find him or her- you may end up finding them totally uninteresting after three months but those three months will be pretty cool. And even if it ends up being unrequited, it will inspire you to do stupid and adventurous stuff or at least get in better shape as you burn off your sexual frustration.

Irtolaineja lopuista:

Is [Cane] the girl from "Graveyard Girl"?

I've been to some Improv shows...those people aren't owning anything.

It's hard to suddenly go from partying all the time in an awesome college town to working all week as a receptionist, hanging out all night and weekend with your cats, and trying to mentally prepare yourself for the fact that a human being is growing inside your fucking abdomen that you will be completely responsible for. Post college life is a big fucking reality check.

if we could all get stronger and more vigorous with age, straight Benjamin Button style, we might be in a position to enjoy our bodies a little more.

Jesus Christ is everyone on this site trying to make it as a comedian?



Ja sitten minä pohdin että olisiko tällaisen copy-pasteemisen jälkeen mahdollista jäljittää. En usko. Toiseen suuntaan ehkä, ehkä ei. No, älä panikoi. Huomenna Crash, The. Kaveri soitti, oli unohtanut ostaa mulle lipun, että jos voisin ostaa itse, kerta hänellä ei ole accessia verkkopankkiin. Ei saa itseään tuntemaan erityisen tervetulleeksi se. Hyvin se menee.

(Ja haluan kuitenkin muistaa tämän. Haluan muistaa niin harvoja asioita.)

Leevi and the Leavings - Pohjoisen taivaan alla

Tänään puoli viiden aikoihin soitan äidilleni ja kerron heränneeni vasta, ja että en tämän vuoksi nyt pääsisikään pääsiäiseksi kotiin. Olin herännyt itse asiassa kahdelta, joka olisi ollut kuitenkin jo aika myöhäinen aika lähteä kotiin. Olin varmistanut tämän pakottamalla itseni nukkumaan vielä vähän pidempään aina herätessäni.

Äiti sanoi arvanneensa tämän, sillä hän oli jo yrittänyt soittaa aiemmin päivällä kysyäkseen, pistääkö nakkeja minullekin paistumaan. Huomenna olisi ollut tarjolla karjalanpaistia.

Kysyin ruokalistan soittaessani eilen, töiden jälkeen. Ruokalista ei erityisesti sytyttänyt minua: karjalanpaisti on ihan ok, nakkikastike ei. En ole varma, oliko tällä jotain tekemistä Helsinkiin jäämiseni kanssa. Äitini ei ole erityisen monipuolinen ruuanlaittaja.

Olin soittanut eilen aiemminkin, heti herättyäni kymmenen jälkeen. Syy oli tuolloin se, että olin paniikissa, koska työvuoroni oli alkanut jo puoli kymmeneltä. Ja tässä ei ole kyseessä humaani kirjasto vaan vuokratyöfirman kassa kaupassa, jota teen keikkatyönä sen 15 tunnin viikossa kirjastoa lisäksi. Myöhästyminenkin pitää ilmoittaa vuokratyöfirman kautta. Onneksi tilaajakauppa ei ollut vielä edes ilmoittanut vuokratyöfirmalle myöhästymisestäni. Kävi ilmi, että kassoja oli liikaakin, ja lopulta sai puolet päivästä vain istuskella. Ihmiset olivat hamstranneet kaiken tarvittavan ilmeisesti jo torstaina selvitäkseen pääsiäisen yli.

Tuo turhanpanttina istuskelu vei kuitenkin voimat, ja lisätään siihen vielä univelka, joka oli alunperin syy miksi nukuin pommiin, niin ehdotin josko tulisin vasta tänään sunnuntaina perille. Olimme aikaisemmin sopineet about että olisin tulossa lauantaina vuoroni jälkeen, mutta mitenkään kiveen hakattua se ei ollut. Edes tulemiseni, mielestäni: äiti oli soittanut että "sinä olet varmaan tulossa pääsiäiseksi kotiin" ja minä olin ollut, että "no joo, kai" koska en noin suoraan olettamukseen jaksanut alkaa väittää vastaan. Oikeasti en alunperinkään ajatellut meneväni, sillä ensi viikon torstaina olisi partiokokous, jonka jälkeen voisin paremmin jäädä pitemmäksi aikaa mäntsälään. Useammaksi päiväksi siis.

Auto oli jo valmiina odottamassa minua liityntäasemalla, kun ehtisin tulla sillä kotiin. Avaimet ovat jääneet minulle muutamaa viikkoa takaperin, kun minun piti lähteä sillä partionjohtajakurssille, mutta sairastuin kuumeeseen juuri ennen. Vietin sen jälkeen viikon yksin toipilaana kämpälläni.

Äiti toteaa lopulta tämän päiväisessä puhelussa, että ei se mitään. Vaikka olivatkin jo pääsiäismunan piilottaneet minua varten. Ja tällöin jotain sisälläni särkyy, vaikka päätänkin puhelun peruslakonisesti.

Olisin lopulta kaivannut jotain seuraa. Nämä pitkät, yksinäiset viikonloput alkavat ottaa voiton minusta. Viime viikonloppuna tuli sentään kutsu radalle, ja pete parkkoselle nauramisen ja omituisissa, keski-ikäisissä baareissa käymisen ja kaverin erotarinan kuuntelun lomassa olin onnellinen. (Ero oli ollut jo ilmeisesti tulossa, mutta loppu meni erityisen ikävään nuottiin.) Minä kaipaan sitä ihmisten seuraa. (Ja kuitenkin, niin harvoin sitä saa. Viime joululoman yritin vängätä perhettäni pelaamaan lautapelejä tai tekemään jotain muuta yhdessä: ne päätti katsoa telkkaria. Että siihen tämäkin olisi varmaan lopulta mennyt.