R.E.M - Losing My Religion

Niin, puhuin edellisessä postauksessani hyvin hämärästi "musiikillisesta projektistani". Kyseessä oli musikaali, jossa soitin syntikkaa. Korg LE. Se on upea "normaaliksi" syntikaksi.

Musikaalin tekeminen oli hauskaa, ja ainakin rytmitajuni kehittyi. Suosittelen. Mutta suurin vika tässä niinkuin muissakin musikaaleissa oli se ettei siinä ollut syvyyttä nimeksikään. Siis juonessa. Puolet juonenkäänteistä riittyi jotenkin rakkauteen. Minulla ei ole mitään rakkautta vastaan, blogini, mutta sen yltiöpinnallista esittämistä vastaan kyllä.

Sen takia yritän sanoa nyt jotain syvällistä rakkaudesta.

Uskonsa menettäminen laulun nimikkeenä kuulostaa hyvinkin provosoivalta, ja olin kyseisen nimen kuullessani hyvinkin mielissäni. Kuunnellessani kappaletta ensimmäisiä kertoja tulkitsin sen kertovan uskonnon menettämisestä. Mielipiteeni, jotka edellisessä postauksessani lauoin, eivät aina ole olleet tuon suuntaisia, ja kappale tuntui antavan minulle samaistumisen kohteen.

Sitten sain tietää että tämä kappale kertookin rakkaudesta. Että se olisi jonkinnäköinen tribuutti The Policen Every Breath You Take-kappaleelle. Että vokalistin ja biisintekijän rakkaudenkohde löytyisi yhtyeen aiemmasta musiikkivideosta. Ja yhtäkkiä kappale syntyi uudestaan. Se oli edelleen samaistumisen kohde, mutta nyt rakkaustuskissa.

Joka tapauksessa, kappale on ihana. Mielestäni on tämän biisin suoranaista raiskaamista kiistellä siitä, puhutaanko siinä uskontonsa vai rakkautensa menettämisestä (joku argumentoi, että se kertoo omaan homoseksuaalisuutensa heräämisestä, mutta ehkä emme, blogini, ota sitä vakavasti). Että menettääkö laulaja tässä kappaleessa tyttönsä vai jumalansa.

Argumentointi on turhaa. Kyseessä on sama tunne.

(Jos minä nyt voin rakkaudesta mitään sanoa.)