Eppu Normaali - Myrkkyä

Pasilan asema on kyllä yksi suosikkiasemani tässä kaupungissa. Kaupunginkirjaston musiikkiosaston muutettua pois sen yläkerta on hyvin autio, vain pari ravintolaa. Sieltä näkee koko aseman.

Alakerrassa hieman enemmän pieniä, ajoittain söpöjä, mutta suurimmaksi osaksi vain rahastavia liikkeitä.

Tila on kuitenkin valoisa, ja ihmiset ympärillä ovat menossa aina kauhealla kiirellä jonnekin. En tiedä parempaa paikkaa lukea Molieréa. Siinä keskellä on niitä penkkejä.

Toki siinä lukiessa tulee lopulta nälkä. Joten raahaudun K-Market Pikkoloon ja päätän hankkia jotain syötävää. Siellä on suhteellisen mukava valikoima erilaista välipalaa, mutta yhden suupalan hinta hipoo pilviä: lämpimäiset ovat siinä 3 ja 5 euron välillä. Oishan ne jotkut terveellisiä, mutta paljon halvempaa on ostaa jotain pilipalijuomaa ja Euroshopperin omenataskuja tai aprikoosipiiraita marketin puolelta. Yhteishinta jää pariin euroon. Ja leivonnaisia on koko perheelle yhdessä paketissa.

Minä tietenkin syön ne kaikki, käveltyäni ekana rappusia alas jollekin randomlaiturille. Havahdun vasta sitten miettimään, että mitä tuli tehtyä. Söinkö minä juuri todellakin koko perheelle tarkoitetut herkut yhdellä haukkauksella? Ja sitten mä vielä mietin miksi olen läski.

Ehkä tässä onkin pääsyyni painooni: marketeista ei saa yhdelle ihmiselle soveltuvaa ruokamäärää. Pakkaukset ovat mitoitettu 4-6 henkilölle. Sitä syö helposti kaiken siitä pois kuleksimasta, ja sitten pitääkin ostaa lisää. Miksi? Miksi yksittäisiä annoksia saavat ostaa vaan rikkaat, suomenruotsalaiset ja hoikat pappa betalar-tytöt ja pojat?

"Myrkkyä ei syödä saa, myrkkyä ei syödä saa." Aina sitä voi häviävän pienen annoksen syödä. Ei se laatu tapa, vaan määrä.

Onneksi Pasilan asemalla todella on raput laitureille, joita kukaan ei huomaa vaan käyttävät liukuportaita. Saan rauhassa juosta rappuja ylös ja alas, ilman että törmään kenenkään. Kuvittelen saavani kehostani hikoiltua pois edes yhden omenataskun painon.