Nirvana - Rape Me

Hitto. Joskus en ymmärrä logiikkaani. Puhelinnumero + kiinnostava ihminen + lupa (ehkä jopa toive) soittaa = minä yritän unohtaa koko asian?

Kirjoitetaan jostain muusta, blogini.

Sain nimittäin ladattua tässä juuri Nirvanan koko discografian.

Tarkoitan siis että ostin. Tai lainasin kirjastosta. Tai jotain.

Hitto, ei Cobain enää jaksa tollaisista asioista välittää.

Ja nyt ensi fiiliksinä sanoisin että hyvältä kuulostaa. Smells like teen spirit ei ollut niin pop muuhun linjaan nähden, ettei sitä muuta linjaa voisi hyväksyä. Grungea, sanovat. Enpä ole niin sinut näin kiipparistina tämän genren kanssa, mutta nimi antais ymmärtää paljon viimeistelemättömämpää ja karheampaa soundia. Tässä se karheus kuitenkin tulee jostain pinnan alta, Kurtin äänestä. (Kurt? Onko sen nimi todellakin Kurt? Kuulostaa lähinnä norjalaiselta turskanpyytäjä-dataajalta. En tiedä miksi.)

Soundi on jotain. Hyvin rock. Ei kuitenkaan teeskenneltyä. Jos nyt unohdetaan Teen spirit.

Tämä Rape Me -biisi on Nirvanan viimeiseksi jääneeltä studioalbumilta, jossa soundi on paljon enemmän rehellisempi ja sanoisinko jopa progemaisempi kuin Nevermindilla (jossa siis julkaistiin mm. Teen spirit). Biisi itsessään kertoo. Hmm. Cobainin mukaan alunperin raiskaajasta, joka joutuu vankilaan ja kokee samat kohtalot kun uhrinsakin. Tosin se kertoo myös julkisuuden paineista.

Hitto. Se on vaan huumaava.

Rape me
Rape me, my friend
Rape me
Rape me again