Chick Corea - Spain
Yleensä kun aamulla menen bussilla, metrolla ja bussilla kouluun, herään ekan bussimatkan aikana, metron aikana luen Uutislehti 100sen (imago paljon lämpimämpi kuin teräksisen ja monikansallisen metron) ja bussin aikana sitten odotan kauhulla sitä että kohta pitää taas alkaa sosialisoimaan.
Tänään minulla olikin jo asunnoltani lähtiesää kädessä Julio Cortazarin (en vaan osaa aksentettjeja) Ruutuhyppelyä. Näyttää fiksulta kun lukee ekana luvun alusta, sitten keskeltä, sitten vähän kauempana alusta, sitten lopusta jne. Kirjan ideahan on se, että sen voi lukea joko alusta loppuun tai sitten toisessa, kirjailijan määräämässä järjestyksessä. Ei ihan nerokas kuin ensikuulemalta kuulostaa, mutta kuitenkin sangen viihdyttävää.
Erityisesti luin sitä metrossa. Mieleeni iski seuraavanlainen ajatus: kummasta minulle on loppujen lopuksi enemmän hyötyä, blogini, siitä että luen päivän uutistapahtumat ilmaisjakelulehdestä vai että luen jotain syvää ja yleismaailmallista nykyklassikkoromaanista?
Viimeisellä bussimatkalla, jonka käytin tietenkin siihen että murehdin sosialisoinnista, kaivoi vieressäni istuva kitaristinuorukainen (näytti ainakin siltä. no oli sillä kitaran suojus ainakin mukanaan) kännykän täysin irrationaalisesti esiin. Hänen puhelunsa meni jotenkin näin:
"No hei Saara (tai Aino, Irmeli, Erika, en muista). Oli kuule pakko soittaa sulle kun näin sut mennessäni tässä bussissa sun ohi. Mä hei tunnistin sut takaapäin (lempeää ja lämmintä naurua). Onks sulla mukava päivä tiedossa? Sehän on hienoa. Morjens."
Kunpa minullakin olisi joskus rohkeutta soitella tollaisia puheluita. Saati numeroita joihin soitella.
Tänään minulla olikin jo asunnoltani lähtiesää kädessä Julio Cortazarin (en vaan osaa aksentettjeja) Ruutuhyppelyä. Näyttää fiksulta kun lukee ekana luvun alusta, sitten keskeltä, sitten vähän kauempana alusta, sitten lopusta jne. Kirjan ideahan on se, että sen voi lukea joko alusta loppuun tai sitten toisessa, kirjailijan määräämässä järjestyksessä. Ei ihan nerokas kuin ensikuulemalta kuulostaa, mutta kuitenkin sangen viihdyttävää.
Erityisesti luin sitä metrossa. Mieleeni iski seuraavanlainen ajatus: kummasta minulle on loppujen lopuksi enemmän hyötyä, blogini, siitä että luen päivän uutistapahtumat ilmaisjakelulehdestä vai että luen jotain syvää ja yleismaailmallista nykyklassikkoromaanista?
Viimeisellä bussimatkalla, jonka käytin tietenkin siihen että murehdin sosialisoinnista, kaivoi vieressäni istuva kitaristinuorukainen (näytti ainakin siltä. no oli sillä kitaran suojus ainakin mukanaan) kännykän täysin irrationaalisesti esiin. Hänen puhelunsa meni jotenkin näin:
"No hei Saara (tai Aino, Irmeli, Erika, en muista). Oli kuule pakko soittaa sulle kun näin sut mennessäni tässä bussissa sun ohi. Mä hei tunnistin sut takaapäin (lempeää ja lämmintä naurua). Onks sulla mukava päivä tiedossa? Sehän on hienoa. Morjens."
Kunpa minullakin olisi joskus rohkeutta soitella tollaisia puheluita. Saati numeroita joihin soitella.
posted by Cane at
20:24
3 Comments:
Tuo on kyllä totta, että se Uutislehti 100 on paljon miellyttävämpi lehti lukea,kun Metro. Tosin nykyään itte luen junassa pääasiallisesti jotain kirjoja. Ei se maailma muutu tiedän mä sitten mitä eilen on tapahtunu vai en. Kyllä ne tärkeimmät uutiset eteen jostain kai muutenkin tulee. Tai oon ainakin tähän asti selvinny ilmankin jatkuvaa lehden lukemista. Kyllä mä silti välillä luen sitä lehteäkin junassa, ettei ny ihan jää jälkeen kaikista tapahtumista. =) Olipas taas älykästä, mutta tulipahan kirjotettua. Ja puolustelen itteäni sillä, että on pää täynnä räkää (luen olen kipeenä). =)
By
Anonyymi, at 30 maaliskuuta, 2006 17:33
Onko toi Ruutuhyppelyä hyvä/huono? Vertaa vaikka johonkin toiseen opukseen? Alkoi kiinnostamaan.
Jätinpä itseni ulos blogijonosta ajatuksissani, nyt tosin lättäsin sinne itseni.
By
Anonyymi, at 30 maaliskuuta, 2006 17:42
Miten nämä kommentit onj äänyt minulta lukematta? Pyydän anteeksi.
Hienoa että evelinillä on jotain tekemistä. Mikäs sen parempaa harrastusta kuin tukea minun heikkoa minäkuvaani osoittamalla ettei ole ainakaan UL100 suhteen yksin.
Kiiski, ruutuhyppelyä on kyllä rockannut. Tosin niin raskas kirja ettei sitä heti lue, mutta jos on hiemankin enemmän lukenut kirjallisuutta. Joycen odysseukseen sitä on kertomistyylin osalta verrattu, mutta sisältö on särmikkäämpää ja dynaamisempaa. Suosittelen.
By
Cane, at 04 huhtikuuta, 2006 14:43
Lähetä kommentti
<< Home