R.E.M. - Man on the Moon

Hoilasin täysillä kyseenoloista biisiä. Sen jälkeen vaihdoin ykköselle, josta tuli Todd Solondzin iki-ihq Storytelling, jonka joku oli ykköstä varten menty suomentamaan "Taruksi vai todeksi" joka ei toimaa sitten ollenkaan. Solondzin kerronta toimii, jopa valkoinen nainen huutamassa täysillä "fuck me, nigger" toimii älyttömän upeasti. Kuuntelen television kajarit täysillä.

Vasta laulun ja elokuvakohtauksen jälkeen huomaan, että ovi keittiöön on auki ja kämppis häärää siellä.

Kyllä Andy Kaufmania naurattais.

Onneks tuli eilen aloitettua Stellon innoittamana uus harrastus, postcrossing. Kaksi korttia lähetetty eilen, molemmat USA:aa kohti. Seuraamme jännityksellä.

Stellohan asuu Irlannissa, joten nyt on aika sanoa vielä matkan tiimoilta painava sana sieltä suunnasta.

Dublinin joukkoliikenne nimittäin kusee ja pahasti. Maa on ollut EU:ssa vuosikaudet, mutta silti pysäkillä saa odottaa sopivaa bussia puoli tuntia, jonka jälkeen niitä tulee neljä letkassa. Parhaimmillaan kolme samaa linjaa. Eikä ollut yksittäistapaus, vaan melkeinpä sääntö. Omituista. Ei se liikenne nyt niin ruuhkaista kuitenkaan ollut.