Pink Floyd - Comfortably Numb
Minä itkin tänään.
Älä nyt, blogini, kuitenkaan huolestu. Kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Satuin vaan pitkästä aikaa kokkaamaan. Ja lempivihannekseni on sipuli. Tungen sitä melkein joka ruokaan. Sen lisäkkeeksi pistin possunsuikaleita (puoleen hintaan eli eurolla 400 g alepasta viimeisenä myyntipäivänä) sekä mangokastiketta (lidlin uutuus, euron myös) sekä riisiä (2 pkt 2 e! (lidl)). Syön mielelläni hyvin, mutten mielelläni tuhlaa rahaa.
Mutta asiaan. En muista itkeneeni pitkään aikaan, ennen tämänpäiväistä sipulinpilkkomissessiota. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin tunteeton. Olen tuntenut viime aikoina hyvinkin vahvasti. Väsymystä, yhteyttä maailman kanssa, inhimillisyyttä toisissa ihmisissä. Elämääni mahtuu toki myös jaksoja jolloin tuntuu siltä ettei mikään tunnu missään. Ettei mikään liikauta.
Se on, kuten Comfortably Numbkin osoittaa, aika karmeata. Mutta sitä ei tunteettomana huomaa. Onneksi ne ajat kuluvat yleensä nopeasti pois. Miltä tuntuisikaan elämä ilman tunteita päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Tunne ei ehkä ole enempää kuin viettijärjestelmämme hienostunein osa. Mutta sellaisenaan se täytynee hyväksyä.
Comfortably Numbin "potilas" (muuten hieman ennen In The Fleshin tapahtumia) ei tunne mitään, mitä nyt välitöntä kipua lääkärin piikistä. Kun paskaa on satanut niskaan liikaa, sitä eristäytyy herkästi ulkomaailmasta. Tila saattaa tuntua aluksi hyvältä, mutta kohta sitä tajuaa ettei tunne mitään. Eikä sitten jaksa tehdäkään mitään. Ja näin kauan minun tunteeni pysyivät erossa Floydista. Analysoin vielä myöhemmin koko levyn. Jos et blogini kestä odotusta, niin lue hyvä analyysi tästä: http://home.mchsi.com/~ttint/ .
Opiskelen lukiossa, ja koeviikko on juuri kesken. Juuri eilen eräs ystäväni huomautti, kuinka paljon hyötyä tunteettomuudesta on koeviikolla. Se on niin totta. Analyyttinen näkökulma ei pidä tunteista. Tämä oli latteaa, mutta pakko oli sanoa. Tunteista on ollut minulle juuri viime päivinä hieman haittaa, kokeiden suhteen.
Pahoittelen. Minun pitää nyt mennä tuntemaan lisää (mahani on jo täynnä).
Älä nyt, blogini, kuitenkaan huolestu. Kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Satuin vaan pitkästä aikaa kokkaamaan. Ja lempivihannekseni on sipuli. Tungen sitä melkein joka ruokaan. Sen lisäkkeeksi pistin possunsuikaleita (puoleen hintaan eli eurolla 400 g alepasta viimeisenä myyntipäivänä) sekä mangokastiketta (lidlin uutuus, euron myös) sekä riisiä (2 pkt 2 e! (lidl)). Syön mielelläni hyvin, mutten mielelläni tuhlaa rahaa.
Mutta asiaan. En muista itkeneeni pitkään aikaan, ennen tämänpäiväistä sipulinpilkkomissessiota. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin tunteeton. Olen tuntenut viime aikoina hyvinkin vahvasti. Väsymystä, yhteyttä maailman kanssa, inhimillisyyttä toisissa ihmisissä. Elämääni mahtuu toki myös jaksoja jolloin tuntuu siltä ettei mikään tunnu missään. Ettei mikään liikauta.
Se on, kuten Comfortably Numbkin osoittaa, aika karmeata. Mutta sitä ei tunteettomana huomaa. Onneksi ne ajat kuluvat yleensä nopeasti pois. Miltä tuntuisikaan elämä ilman tunteita päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Tunne ei ehkä ole enempää kuin viettijärjestelmämme hienostunein osa. Mutta sellaisenaan se täytynee hyväksyä.
Comfortably Numbin "potilas" (muuten hieman ennen In The Fleshin tapahtumia) ei tunne mitään, mitä nyt välitöntä kipua lääkärin piikistä. Kun paskaa on satanut niskaan liikaa, sitä eristäytyy herkästi ulkomaailmasta. Tila saattaa tuntua aluksi hyvältä, mutta kohta sitä tajuaa ettei tunne mitään. Eikä sitten jaksa tehdäkään mitään. Ja näin kauan minun tunteeni pysyivät erossa Floydista. Analysoin vielä myöhemmin koko levyn. Jos et blogini kestä odotusta, niin lue hyvä analyysi tästä: http://home.mchsi.com/~ttint/ .
Opiskelen lukiossa, ja koeviikko on juuri kesken. Juuri eilen eräs ystäväni huomautti, kuinka paljon hyötyä tunteettomuudesta on koeviikolla. Se on niin totta. Analyyttinen näkökulma ei pidä tunteista. Tämä oli latteaa, mutta pakko oli sanoa. Tunteista on ollut minulle juuri viime päivinä hieman haittaa, kokeiden suhteen.
Pahoittelen. Minun pitää nyt mennä tuntemaan lisää (mahani on jo täynnä).
posted by Cane at
17:24
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home