Herra Ylppö ja Ihmiset - Lista Hämähäkkimiehen vihollisista

Silloin 2005 piti käydä kirjastossa lainaamassa cd-levyjä tai torrentilla ladata mp3:sia. Nyt sitä avaa vain spotifyn ja et ole itse huomannut tehneesi mitään, ja kohta kaiuttimista soi jotain uutta.

Tänä päivänä pitää olla iskevä. Sekunnin sadasosassa olen päättänyt laittaa Herra Ylppöä soimaan. Ihan kuin muutama sekunti aiemmin, kun olen avannut, tuntuu, entisen minäni, blogin, ja huomannut kykeneväni edelleen muokkaamaan sitä. Maj Karman Sodankylä toki jäi mieleen soimaan, mutta muuten Ylppö ei ole ollut oma juttu, vaikka olis voinut olla. Kovin moni muukin olisi voinut olla, kovin monesta muusta niistä olisi voinut kirjoittaa aiemminkin, ehkä niistä kirjoittaisi myöhemmin. Joskus tämä blogi ehkä tavoitti jonkun, ehkä ei enää? Miten blogien metaviestintä tänä päivänä tapahtuu? En tiedä, en välitä tietää.

Tietenkin tämä on tärkein päiväkirjana, vaikka julkisena sellaisena. Lähinnä minulla on avain, jolla tämän avainblogin avaa.

Mutta olen ylpön kanssa samaa mieltä. Tiedän, että en tiedä mitään. Ymmärrän sen, että haluaa tavata jonkun, ja sitten haluaakin olla yksin. Ei kukaan muukaan tiedä, niin.

Mutta juuri nyt enenevissä määrin tuntuu, että usein haluan oikeasti enemmän tavata ihmisiä. Mutta pelkään. Välttelen, sillä en usko tulevani kohdatuksi. Tuo usko on horjunut, hyvä niin.

Ja tosiaan, haluan muuttaa maalle, keskelle kaupunkia. Melkein pääsin maaseudulle. Mutta nyt minulla on asuntolaina ja vakituinen työ jos ei keskellä kaupunkia niin kaupungissa kuitenkin.

Tämä blogi on salaisuus, jonka edelleenkin harva tietää. Siksi kyllä myös, että unohdin sen.

Jos tähän joskus vielä kirjoitan, niin en editoi. Samalla tavalla kun en enää editoi sitä tekstiä, mikä tulee suusta. Välillä astuu harhaan, lipeää polulta, mutta jos lipeää, niin se ei ollut se polku, jota olin valitsemassa. On tärkeää, ettei editoi tekstiä, joka tulee suusta tai sielusta. Toisten tunteita ei voi hallita, mutta omia tunteita voi kunnioitta.

Viisi vuotta vai viisi päivä seuraavaan postaukseen?

 - Eilen näin taas ihmisiä. Ihmiset pitivät puheita ja puhuivat tapahtumista joskus kauan sitten. Niinkuin tämä blogikin puhui. Ajankohtaisesti, mutta nyt se huutaa sieltä kaukaisuudesta. Eilisestä. Eilinen on frendi ja prisma. Prisman parkkihalli taas on constant.