Vesa-Matti Loiri - Spain

Minä olen vain kiitollinen että olen päässyt näin sisälle tähän uuteen opiskeluympäristöön. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja minä olen niin ystävällinen kaikille. Käyn paljon useammissa sosiaalisissa eventeissä kuin osasin pelätäkään. Onneksi ylirationaalinen puoleni ei unohda täyttää jääkaappia, uutta jääkaappia (vanha meni rikki kun se sulatettiin), niin, siis, krapulamuonalla, kananmunilla ja pekonilla.

Ja minä kokkaan taas! Tänäänkin tein porsaanfileetä, paistettuja herkkusieniä, paprikaa ja purjoa sekä tummaa riisiä. Porsaanfileepakkaus kehotti tarjoamaan sen hollandaise-kastikkeen kanssa, joka olis sekin varmaan ollut ihan kivaa, mutta mulla ei ole tarpeeksi kattiloita siihen.

Eräs uusista tuttavuuksistani, pitkä hujoppi ja ilmeisesti nuorin miespuolinen henkilö porukasta (vain vuoden me junior... ei voi käsittää) tutustutti mut hoasin kämpässään Al Jarreauhun. Spainin coverilla. Aivan uskomatonta. Hän myös naurahti Vesa-Matti Loirin versiolle, joka on kyllä sikäli melko kauhea, mutta suomennos on niin ihailtavan meta: kommentoi vaan sitä miten täytyy laulaa "ei ranskaa, ei saksaa vaan koreaa...", jos haluaa vakuuttaa kaikki.

Niin. Kaikki tytöt on varattuja. Tai eivät ole. Mutta minua pelottaa se että ne heivaa mut aivan samalla tavalla vain kavereiks kuin kaikki muutkin tytöt ennen niitä. Kaikki sellaiset saavutettavissa olevat ovat varattuja, ja joku, ainakin yks, aivan uskomattoman kaunis, ilmeisesti vapaa. Ainakaan ei ole sanonut mitään ettei olis. Ja omaisi vielä jonkinnäköisen käsityksen maailmasta ympärillään. Ja hymyn. En voi kestää.