Neljä Ruusua - Juppihippipunkkari
Joskus herään hiestä valuen keskellä iltapäivää ja pelästyn itseäni ja sitä mitä minusta on tullut. En mitään erityisen hohdokasta jetset-elämää ympärilläni pyöritä, mutta kuitenkin: joka päivä ruokaa ulkoa ja kaikkimitähaluatikinä, tosin en nyt liikaa törsäile.
Tuli vain mieleen, koska
a) ystäväpiiri on niin toimeentulevaa. Enkä nyt tunne erityistä alemmuutta enkä panikoi sen vuoksi että pitäisi päästä jotenkin samalle tasolle (epäilen heidän osittain pitävänkin minusta lievän boheemisuuteni ja rehellisyyteni vuoksi). Mutta se elintason harha tarttuu. Tai siis. Sitä tuntee olevansa osa yläluokkaa. Ei mitään ylintä eliittiä, mutta kuitenkin. Toimeentulevaa.
b) sivarissa työtoverit, siis huomattavasti vanhemmat tuskailivat rahanmenoillansa, että mistä löytäis elämään tarpeelliset rahat. Pitää pyytää vaimolta yleensä. Ja sitten pitäis vielä ipanatkin elättää. En hennonnut todeta, että mun pääasiallinen dilemma on se, että pitäiskö sijoittaa joku tonni rahoista jonnekin vai ei.
Tai no, ehkä se syy kaikkeen tähän on lopulta se että törsään lähinnä ruokaan. Enkä siinäkään nyt missään Kämpissä käy. Määrä korvaa laadun. Muuten kulttuuriin niin satunnaisesti, vaatteisiin silloin kun tarvitsee. Juhlin siedettävän usein, mutta kuitenkin verrattain harvoin - eikä silloinkaan mene koko tiliä.
Sivariaikana kuukauden menot jää tätä nykyä vähäisemmiksi kuin päivä-ja ruokaraha.
Tosin, kyllähän minä olen aika onnellinen.
Tuli vain mieleen, koska
a) ystäväpiiri on niin toimeentulevaa. Enkä nyt tunne erityistä alemmuutta enkä panikoi sen vuoksi että pitäisi päästä jotenkin samalle tasolle (epäilen heidän osittain pitävänkin minusta lievän boheemisuuteni ja rehellisyyteni vuoksi). Mutta se elintason harha tarttuu. Tai siis. Sitä tuntee olevansa osa yläluokkaa. Ei mitään ylintä eliittiä, mutta kuitenkin. Toimeentulevaa.
b) sivarissa työtoverit, siis huomattavasti vanhemmat tuskailivat rahanmenoillansa, että mistä löytäis elämään tarpeelliset rahat. Pitää pyytää vaimolta yleensä. Ja sitten pitäis vielä ipanatkin elättää. En hennonnut todeta, että mun pääasiallinen dilemma on se, että pitäiskö sijoittaa joku tonni rahoista jonnekin vai ei.
Tai no, ehkä se syy kaikkeen tähän on lopulta se että törsään lähinnä ruokaan. Enkä siinäkään nyt missään Kämpissä käy. Määrä korvaa laadun. Muuten kulttuuriin niin satunnaisesti, vaatteisiin silloin kun tarvitsee. Juhlin siedettävän usein, mutta kuitenkin verrattain harvoin - eikä silloinkaan mene koko tiliä.
Sivariaikana kuukauden menot jää tätä nykyä vähäisemmiksi kuin päivä-ja ruokaraha.
Tosin, kyllähän minä olen aika onnellinen.
Tunnisteet: das Cane an sich, sosiaalismia
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home