Jean Sibelius - Finlandia

Hmm. Edellinen postaukseni, jonka sain aikaan suhteellisen adrenaliinihuuruissa, ei kerro mitään mairittelevaa kieltä meistä suomalaisista. Mutta ehkä kyseessä on myytti. Tai tietenkin on. Kaikki kansakuntia luonnehtivat asiat ovat yleistyksiä ja kaikki yleistykset ovat pohjimmiltaan myyttejä.

En siis itse ole hirveän halukas kertomaan että mitä on suomalaisuus, ja millaisia suomalaiset ovat. Toisinpäin se jostain syystä minulta luontuu: voin kertoa yksittäisestä asiasta että se on hyvin suomalaista, kuten esimerkiksi että alkoholin ylitsevuotava juominen liittyy suomalaiseen kansanluonteeseen vahvasti. Mutta suomalaisuutta, niinkuin minkään muun kansakunnankaan luonnetta, ei ole mahdollista määritellä tyhjentävästi. Siihen tulee jo ensinnäkin havaitsijan mielentilasta riippuen hyviä tai huonoja piirteitä. Ja kukaan ei ole koskaan havainnoinut kaikkia suomalaisia.

Tämä ei tarkoita sitä ettemmekö voisi nauttia Finlandian laulamisesta tummassa puvussa suuremmallekin yleisölle. Ettei voisi tuntea sitä tunnetta, että me olemme osa jotain suurempaa kansakuntaa. Sitä emme voi itseltämme kieltää, vaikka se miten perustuisi myytille. Minä nautin ainakin siitä tunteesta täysillä.

Olkaamme ylpeitä suomalaisuudestamme, vaikkemme voikaan sanoa mitä se on. (Ja muistathan, blogini, ettei se tarkoita, että meidän pitäisi olla vihamielisiä muita kulttuureita kohtaan).