The Police - Can't Stand Losing You
Runotorstaissa oli tällä viikolla näköjään kädet aiheena. Kaiken pahan alku ja juuri. No.
Sen innoittamina, jotain joka ei ole eksaktissa merkityksessä totta muttei täysin tuulesta temmattuakaan. Niinkuin se ei olis sanomattakin selvää.
---------------
Tummanvihreä verisuoni on pullistunut kädessäni
se johtuu siitä että soitan pianoa
kyllähän sinä sen tiedät
hienomotoriikkaa olen hionut päivästä päivään
jotta käteni loihtisivat
mustavalkoisista näppäimistä
sateenkaaren värit
tänään en jaksa
etkä sinäkään (tosin et muulloinkaan)
ihailla tuollaisia
pieniä iloja
käteni etsivät suurempia linjoja
tekevät asioita
pakottavat
sinua
en uskoisi ja samalla haluan
Sen innoittamina, jotain joka ei ole eksaktissa merkityksessä totta muttei täysin tuulesta temmattuakaan. Niinkuin se ei olis sanomattakin selvää.
---------------
Tummanvihreä verisuoni on pullistunut kädessäni
se johtuu siitä että soitan pianoa
kyllähän sinä sen tiedät
hienomotoriikkaa olen hionut päivästä päivään
jotta käteni loihtisivat
mustavalkoisista näppäimistä
sateenkaaren värit
tänään en jaksa
etkä sinäkään (tosin et muulloinkaan)
ihailla tuollaisia
pieniä iloja
käteni etsivät suurempia linjoja
tekevät asioita
pakottavat
sinua
en uskoisi ja samalla haluan
Tunnisteet: kultaisia vasikoita
2 Comments:
Vimeinen säe on monitulkintaisin ja paras. Tosin pidin paljon myös säkeistä "tänään en jaksa/ etkä sinäkään (tosin et muulloinkaan)".
By Anonyymi, at 18 kesäkuuta, 2006 21:42
Mitäpä tuohon voi sanoa.
Monitulkintaisuus rocks.
By Cane, at 20 kesäkuuta, 2006 22:33
Lähetä kommentti
<< Home