Sleepy Sleepers - Lennä Nykäsen Matti

Juuri kun ehdin aiemmin sinulle, blogini, valittaa siitä että minulla ei ole elämää, tänään sitä tulikin aika urakalla. Koko viikko on ollut yhtä häslinkiä, kun on pitänyt erinäisiä musaprojekteja vaihtelevalla menestyksellä pyöritellä (että KITARISTIT SITTEN OSAA OLLA LAPSIA) niin en ole ehtinyt muuten kuin pressanvaaleja seuraamalla ja blogia pitämällä rentoutua. Tänään sitten pidimme suht mukavalla porukalla kaltaisiani suht korkeantasoisia lukio-opiskelijoita hauskaa.

Eli kävimme katsomassa Matti Nykänen -elokuvan erään mustavilla(l. humanistiopiskelija-)takin omaavan kaverini ehdotuksesta, pistäydyimme Cafe Niinistöön Samulinin Airan juttusille ja sitten harhailimme kaksi tuntia etsien kohtuuhintaista pizzapaikkaa. Juttua riittäis pitemmäksikin postaukseksi, mutta pysytään toistaiseksi Matti-elokuvassa.

Siitä faktasta ei pääse, eikä pidäkään päästä, yli, että tää elokuva oli selvästi tehty ansaitsemistarkoituksessa. Sen verran härskisti kaivettiin esiin nykäsen pahimmat töppäilyt, viittailtiin epämääräisesti huumeisiin ja naisiin sekä annettiin naisten tissien vilahdella (ja viellä niin ilmiselvällä tavalla: nykänen pistäytyi pornobaarissa... olisivat edes tehneet tissien näyttämisen tyylillä niinkuin Monty Pythonin Elämän Tarkoituksessa, vois muuten haalia jostain Pythonien musiikkia juu).

Elokuvassa parasta antia oli lyhyesti sanottuna näyttelijäntyö. Persoonat olivat karikatyyreja mutta hervottomia. Muutamia, esimerkiksi Mika Nuojuan ja Pekka Huotarin lyhyitä sivuhahmoja olisi voinut katsella pitempäänkin. Jasper Pääkkönen esittää loistavasti selvästi ylityhmää roolihenkilöä. Ja oli siellä jotain hauskoja läppiä.

Mutta elokuvassa ei ollut juonta, loppuun oli väkisin vääntämällä väännetty joku klisee psykologian alkeet-oppikirjan satunnaisesti valitulta sivulta (että on olemassa minäkuva, todellinen minäkuva ja muiden kuva itsestään, ja tän puhumiseen meni Pääkköseltä sellaiset puoli tuntia 42 sekuntia).

Elokuvassa oli yksi kohtaus jossa Matilla oli kädessään puukko ja verta vaatteissaan ja ympäristössään. Siinä tuntu että nyt tää elokuva alkaa, mutta sitten se teema unohdettiinkin kokonaan. Olin hyvin pettynyt.

Ai niin ja sitten sai ilmaiseksi Pepsi Capuccinoa. Oli hyvää, jäi sellainen ihanan kuohkea kahvin maku lopussa suuhun. Tosin mul ei ois rahaa ostaa. Osta, blogini, mulle.

Tajusin että olen Mattia parempi naisten käsittelyssä. Pystyn tekemään aloitteen enkä hakkaisi naistani, en siihen kokisi pystyväni. Ks., blogini, edellinen postaus.

Elokuvan loputtua havahdun. Ympärilläni on 800 ihmistä jotka ihan oikeasti halusivat nähdä tämän elokuvan (meillä, jos sitä ei vielä tullut ilmi, oli selkeä camp-henki). Portailta astellessani kuulen jonkun naiivin 14-v fruittarin (oon oppinut uuden sanan!) sanovan toiselle samanmoiselle: "Tuohan oli tosi hyvä elokuva!" ilman yhtään ivaa äänessään. Katsomme humanistitakkiystäväni kanssa toisiamme tietäessämme olevamme erittäin irrallaan tästä ryyppäys- ja tuulipukukansasta.