Lenni-Kalle Taipale Trio - Peppi

Tässä on peppi pitkätossu, hiphei.

Koulu lähenee loppuaan, ja sen epäsäännöllisyyden takia minulla on unirytmi sekaisin. Se miten Lenni-Kalle ja kumppanit vääntävät Peppi-teemaa, joka on jo muutenkin ylipirteä, aivan totaaliseen uusiin sfääreihin, kuvaa hyvin tämänhetkistä olotilaa.

Suklaakalenterista on melkein kaikki konvehdit jo syöty, tavarat maalle lähtöä varten pakattu. Joulusta tulee ihanan rauhaisa, joten mässäilen nyt vielä lidlin colan ja sipsien parissa ja pompin yöllä ympäri kämppääni.

Yllätin itseni, niinkuin teen säännöllisin, kuukauden tai parin väliajoin, sillä havainnolla, että osaan soittaa huilua. Lopetin sen pari vuotta sitten, mutta sen syistä kerron joskus kun minulla on enemmän angstia tätä luomakuntaa kohtaan. 2/3sen (klassisen siis) olen huilussa suorittanut. Ja osaan heittää sillä jazz-improvisaatiotakin (cool sikäli, mutta aika säälittävää kehua itseään blogissa, jota teen anonyymisti).

Naiset tai koulu ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen vapaa ja voin kuunnella Lenni-Kalle Taipale Trioa, mässätä ja vetää huilulla mitä haluan (tässä opiskelijakämpässä nyt ei kukaan muutenkaan nuku, varsinkaan kun kaikki ovat jo menneet jonnekin joulun viettohon).

Kukaan ei pakota minua siivoamaan. Ihanaa.

Nautti elämästäsi, blogi, sinä olet ansainnut sen. Sekoita unirytmisi.