U2 - Vertigo

Taannoinen lapinlahdenlintu-postaukseni näyttää jääneen vaivaamaan minua enemmän kuin sinua, blogini. Lentäville öttiäisille palauttanen kunnian lähiaikoina, mutta puhutaan sitä ennen siitä, että on lauantai-ilta ja minä en voisi keksiä parempaa tekemistä kuin istua yksin konen ääressä, tai siis varsinkaan etten näe kännien vetämisessä ideaa. Mutta ongelma (?) on laajempikin.

Kyllä, olen taas yksin kämpässäni. Ah tätä ihanaa rauhaa. Voin rauhassa tehdä jotain, joka tekee sinusta, blogini, käsityöblogin.

Mutta että bilettämään? Saan siitä tarpeekseni jo kuunnellessani musiikkia joka kertoo biletyksestä. Luulin muuten tätä biisiä hyväksi ennen kuin minä tutustuin tarkemmin sanoihin.

Mitä bilettäminen minulle tarjoaisi. Olisin kuitenkin hyvin ikävystyttävää seuraa. En osaa tanssia (hmm tämän postaukseni otsikoksi olisi siis myös sopinut Genesiksen I Can't Dance... tai ehkä siitä lisää myöhemmin) en osaa vaikuttaa rennolta, enkä heittää rentoa läppää saati juoda. Tämä rentouttaa minua paljon enemmän, ja saan aikaan jotain hyödyllistäkin. Enkä usko että kukaan erityisesti kaipaa minun seuraani. Kaverini ovat oppineet että minulta saa parhaiten syvällistä juttuseuraa, bilehiletystä on turha toivoa.

Eikä tässä muuten muuta. Mutta kun. Selkäpiissä on ikävä aavistus että tuolla jossain ulkona on elämä.