R. E. M. - New Orleans Instrumental No. 1

Blogini, minä käytän paljon kirjastoa. Myös musiikin suhteen.

En ole vaan tottunut vielä täysin tältäosin tähän pääkaupungin hetkiseen elämänrytmiin. Kunnassa aikoinaan joutui myöhästymisestä maksamaan viisi markka tai euron ensimmäisen viikon jälkeen. Täällä menee tänä päivänä kakskyt senttiä heti ekasta päivästä. Ja minä tietenkin unohtelen niitä silloin tällöin pahemminkin, niin että esimerkiksi tänään katsoin että oli 6,8 euroa maksettavana ja 3 kirjaa keräämässä sakkoja myöhästymisestä. Otan 6,9 egee ja lähden kirjastolle kirjat kainalossani.

Kirjastossa seuraa mukava yllätys. Tilini pääseekin palauttamieni kirjojen avulla 9,2 euroon. Wuhuu. Maksan kuitenkin siitä 6,9 euroa jotta voisin kantaa taas muutaman cd:n mukanani.

Kotiin tullessani on viimeperjantaisten juhlien Isäntä ilmoittanut että on alkanut tehdä kirjallista tuotosta viisihenkisen ryhmämme nimissä. Mikäs siinä, sopii minulle. Minä alan selaamaan mukaan ottamaani klassikkokasaa: Eppujen Maximum Jee-jee, R.E.M.:n Automatic for the People ja Kraftiswerkkarin Tour de France Soundtracks. Innoissani pistän Tour de Francen koneeseeni. Siinä on kuitenkin kopiosuojaus (Effiltä lisätietoa). Vihoissani käyn pistämässä uunin lämpiämään ja alan selaamaan blogeja REM:n klassikkolevy taustalla. Selaan New Orleansinstrumentaalin joka on mielenkiintoinen välipala (NäinIlmaisemmeAsiatTiivistetystiNiinEtteiKukaanNiistäMitäänYmmärräRy) aikana Janin (netissä tuntuu voivan puhua tuntemattomista ihmisistä tuttavallisesti) saamasta rikostuomiosta.

Nyt tiedän, mitä musiikki-tekstityyli-väri-yhdistelmää käytän haluaessani aavemaisen tunnelman.