Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma

Just joo.

Blogini, kirjoituksiini on välistä kuulunut se, etten ala selittämään turhia aukkoja, jotka jäävät kertomuksiin tai päivitysten välille. Tämän tekniikan olen opetellut suoraan äidinkielen oppikirjastani: lukija tykkää, jos saa itse hieman kehitellä motiiveja ja muutenkin kehitellä tarinaa. Se jättää lukijalle myös tilaa hengittää ja toisaalta tilaa tehdä asioista itseään koskettavia, henkilökohtaisia. Jostain syystä mieleen tulee Ernest Hemingwayn koko tuotanto, joka on kyllä hieman aiheen sivusta. Vois lukea sitä jätkää lisää.

Eli en ala pyytelemään anteeksi puolentoista kuukauden hiljaisuuttani. (Vaikka mieleni tekisi, mutta.) Ehkä voisi hieman valoittaa tapahtumia.

Kesäkuunloppu-heinäkuunalku meni mukavassa horroksessa Kunnassa. Huolehdin uudesta koiranpennustamme, vaikka periaatteessa saattaisin olla allerginen sille. Hänestä lisää juttua myöhemmin, mutta kyseessä on Pembroke Welshin Corgi. Like I Care. (Cool. Yrittää. Kovasti.)

Sitten siinä jossain oli pikkuveljen rippijuhlat. Ensimmäiset rippijuhlat minulta viiteentoista vuoteen. Niin, minullekaan ei sellaisa järjestetty. Tämäkin juttu pitää kertoa. (Niinkuin huomaat, blogini, tämä on muistilista asioista jotka pitää tehdä.)

Sitten musisointia. Oli hauskaa. Progeilua, jazzia, bossanovaa. Nippu harjoiteltavaa, beboppia ja lefthandvoicinkeja Standardeilla. En ole vielä jaksanut.

Ja sitten aina yhtä ihq-daa reissu tapaamaan isäni vanhempia. Käy jo työstä. Tästäkin vois kertoa, mutta se vaatis jo oman bloginsa. Tai, mitä hittoa, kirjoitetaan samantien kirja. -sarja.

Sitten. The Yo-kirjoitukset odottavat, ja "kertaan" niihin yksin kämpälläni tässä nyt sitten pari viikkoa. (Ei duunia...)

Ja palatakseni otsikkoon: maanantaina alkaa autokoulu. Joulukuussa saatankin sitten pystyä istumaan coolina, aurinkolasit silmillä, kaahaan loskan seassa huimaa neljääkymppiä ja huudatan amistoyotani radioista, jotka on siinä heti wunderbaumien alapuolella, täysillä rätisevää C-kasettia siitä, kuinka Moottoritiellä ajo on suurin metafora minkä elämiselle voi antaa.

Varsinkin kun puhutaan Lahdentien juhannusruuhkista.