Mamba - Vielä on kesää jäljellä

Yhtä varmasti kuin koulut alkavat (minulla, huomenna ja viimeistä kertaa elämässäni) alkaa radioista myös syksyn tullen kuulua Mamban iki-ehana biisi, joka kertoo, että kesä ei vielä ole lopuillaan.

Olen itse asiassa oppinut pitämään Mamban musiikista. En tiedä, miksi moni aliarvioi sitä: on se nokkelaampaa ja svengaavampaa kuin keskimääräinen pop-musiikki.

Mamba on kuitenkin nähtävä myös ennen kaikkea bilemusiikkina, hyvän mielen tuottajana. Ja unohdettava se joitain auringonkiertoja sitten tehty joululevy.

Mamban biisillä on itse asiassa rohkaiseva sanoma. Sitä yleensä on miettinyt jo juhannuksena, että nyt tää kesä oli tässä, tästä eteenpäin on vain alamäkeä, päivän lyhentyvät aina vaan. Tämä ei ole totta vaan vielä tulee kauniita päiviä, tiedä vaikka loskakelien välissä. Ja niitähän on riittänyt, vaikken ole hirveesti niistä jaksanut nauttia.

Vielä vois myös löytää ystävän. Hmm. Yllätys yllätys, kyseessä on taas yksi rakkauslaulu. Tero Vaarahan asetti jossain lehdessä missiokseen, laulutekniseksi haasteekseen, tehdä rakkauslaulu jossa ei käytetä sanaa rakkaus. Siinä hän on muutaman kerran jopa melkein onnistunutkin.

Mutta että ystävä. Sydän sellainen. Nyt juuri on kyllä taas sellainen fiilis, etten jotenkin kaipaa. Yritän vältellä näitä tilaisuuksia nyt ennen syksyn yo-kirjotuksia, koska vastauksista saattaa tulla muuten mielenkiintoisia.

Enkä muutenkaan oikein miellä kesää erityisesti rakkauden sikiämisen aikana. Mielestäni syksy tai jopa talvi on paljon romanttisempaa aikaa. Kun ulkona on kylmä, tarvitsee lämmikettä. En tiedä, onko minun kokemukseni sitten johtaneet minut tähän päätelmään. Että olen vain sattunut ihastumaan enemmän talvella kuin kesällä. No, ainakin talven aikanakin on mahdollista elätellä romanttisia ajatuksia.