Mike Oldfield - Moonlight Shadow
Sain viimeinkin tämän Oldfieldin klassikon hankittua. Aikas pop, mutta kuitenkin toimii, niinkuin kaikki muukin Oldfield.
Tänään oli sitten äidinkielen otsikkoaineen vuoro. Kirjoitin aiheesta 33, jossa tehtävänä oli pohtia, mit päiväkirjojen julkisuus netissä kertoo ajastamme.
Keskustelupalstojen pohjalta voisi todeta, että moni on keskittynyt ihmisten itsetehostukseen, siihen miten halutaan näkyä ja olla persoonia.
Ok. Kyllähän osa tästä hommasta sitäkin on: että juuri minun huoleni ja minun kohdallani erityisesti mielipiteet vaikuttaisivat näiden tekstien lukijoihin. Ja erityisesti tämä pätee julkkiksiin, jotka mainostavat omia palvelujaan netissä, kuten poliitikot pressanvaalien aikaan. Tämä on kuitenkin vain kuunvalon varjo (mikä tapa yhdistää otsikko tekstiin!!!)
Mutta mutta. Tämä on kovin kapea-alainen näkemys blogimaailmaan, ja kertoo mielestäni siitä, ettei oikeasti ole tutustunut muihin kuin Sauli Niinistön blogiin, ja siihenkin kerran. Itse nostin esseessäni näiden ilmiselvien pointtien jälkeen tärkeimmäksi pointiksi blogien yhteisöllisyyden, sen, miten tässä luetaan toisten tekstejä ja saadaan omiakin tekstejä sitä kautta luetuksi. Tällä tavalla syntyy uudenlaista, globaalia vuorovaikutusta, ideoiden nopeata virtausta. Tämä mielestäni on leimallisinta ajallemme.
Ehkä tuo tehtävä oltiin vähän aseteltu niin, että suhtautuisi blogeihin kriittisesti. Onneksi en langennut siihen ansaan.
Kyllä mielestäni L:än olisi mahdollisuus, sen verran paljon itse ilmaisuakin hioin. Tosin aloin pelkäämään, että keskityinkö liikaa bloggaamisen erilaisiin mekanismeihin ja blogin määritelmään. Toisaalta tämä kertoo että tietää aiheesta jotain. Tiedä häntä. E sieltä kuitenkin tulee jo aineistoaineen pohjalta.
Nyt sitten englantia, ensi maanantaina. Ai pahus, matikan kurssikoe vielä torstaina.
Kaivakaa mulle hauta maanantaiksi. Joku sellainen paikka, johon kuu luo varjon kivasti.
Tänään oli sitten äidinkielen otsikkoaineen vuoro. Kirjoitin aiheesta 33, jossa tehtävänä oli pohtia, mit päiväkirjojen julkisuus netissä kertoo ajastamme.
Keskustelupalstojen pohjalta voisi todeta, että moni on keskittynyt ihmisten itsetehostukseen, siihen miten halutaan näkyä ja olla persoonia.
Ok. Kyllähän osa tästä hommasta sitäkin on: että juuri minun huoleni ja minun kohdallani erityisesti mielipiteet vaikuttaisivat näiden tekstien lukijoihin. Ja erityisesti tämä pätee julkkiksiin, jotka mainostavat omia palvelujaan netissä, kuten poliitikot pressanvaalien aikaan. Tämä on kuitenkin vain kuunvalon varjo (mikä tapa yhdistää otsikko tekstiin!!!)
Mutta mutta. Tämä on kovin kapea-alainen näkemys blogimaailmaan, ja kertoo mielestäni siitä, ettei oikeasti ole tutustunut muihin kuin Sauli Niinistön blogiin, ja siihenkin kerran. Itse nostin esseessäni näiden ilmiselvien pointtien jälkeen tärkeimmäksi pointiksi blogien yhteisöllisyyden, sen, miten tässä luetaan toisten tekstejä ja saadaan omiakin tekstejä sitä kautta luetuksi. Tällä tavalla syntyy uudenlaista, globaalia vuorovaikutusta, ideoiden nopeata virtausta. Tämä mielestäni on leimallisinta ajallemme.
Ehkä tuo tehtävä oltiin vähän aseteltu niin, että suhtautuisi blogeihin kriittisesti. Onneksi en langennut siihen ansaan.
Kyllä mielestäni L:än olisi mahdollisuus, sen verran paljon itse ilmaisuakin hioin. Tosin aloin pelkäämään, että keskityinkö liikaa bloggaamisen erilaisiin mekanismeihin ja blogin määritelmään. Toisaalta tämä kertoo että tietää aiheesta jotain. Tiedä häntä. E sieltä kuitenkin tulee jo aineistoaineen pohjalta.
Nyt sitten englantia, ensi maanantaina. Ai pahus, matikan kurssikoe vielä torstaina.
Kaivakaa mulle hauta maanantaiksi. Joku sellainen paikka, johon kuu luo varjon kivasti.
Tunnisteet: das Cane an sich, metataso
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home