Boards of Canada - Sunshine Recorder

Välikevennyksenä: tajusin, etten ole koskaan tässä blogissa listannut hakusanoja, joilla blogiini on googlen kautta päätynyt. Kiitos postaustennimeämispolitiikkani, suurin osa googlen kautta tulleista on hakenut bändejä tai heidän kappaleitaan (mitä harvinaisempi ensemble, sitä todennäköisimmin blogiini päätyy. Tervetuloa, kaikki Boards of Canadan fanit!)

Mutta välillä tulee outoja ja pelkästään mieltä kiihottavia hakuja, jotka taitavat parhaiten blogini sisällön sanoakin. Seuraavan listan järjestys on ihan mutu.

Eli, top-9 hakusanoja joilla päädytään polyrytmi.blogspot.com:iin :
9) Amish
8) Seppälän vaatteet
7) sisäinen verenmyrkytys
6) alkoholin juominen leffassa
5) opettaja sperma
4) miten nainen isketään
3) voi vittu miksi
2) kiiran vittu
1) Seksiä sadetakissa

Mike Oldfield - Moonlight Shadow

Sain viimeinkin tämän Oldfieldin klassikon hankittua. Aikas pop, mutta kuitenkin toimii, niinkuin kaikki muukin Oldfield.

Tänään oli sitten äidinkielen otsikkoaineen vuoro. Kirjoitin aiheesta 33, jossa tehtävänä oli pohtia, mit päiväkirjojen julkisuus netissä kertoo ajastamme.

Keskustelupalstojen pohjalta voisi todeta, että moni on keskittynyt ihmisten itsetehostukseen, siihen miten halutaan näkyä ja olla persoonia.

Ok. Kyllähän osa tästä hommasta sitäkin on: että juuri minun huoleni ja minun kohdallani erityisesti mielipiteet vaikuttaisivat näiden tekstien lukijoihin. Ja erityisesti tämä pätee julkkiksiin, jotka mainostavat omia palvelujaan netissä, kuten poliitikot pressanvaalien aikaan. Tämä on kuitenkin vain kuunvalon varjo (mikä tapa yhdistää otsikko tekstiin!!!)

Mutta mutta. Tämä on kovin kapea-alainen näkemys blogimaailmaan, ja kertoo mielestäni siitä, ettei oikeasti ole tutustunut muihin kuin Sauli Niinistön blogiin, ja siihenkin kerran. Itse nostin esseessäni näiden ilmiselvien pointtien jälkeen tärkeimmäksi pointiksi blogien yhteisöllisyyden, sen, miten tässä luetaan toisten tekstejä ja saadaan omiakin tekstejä sitä kautta luetuksi. Tällä tavalla syntyy uudenlaista, globaalia vuorovaikutusta, ideoiden nopeata virtausta. Tämä mielestäni on leimallisinta ajallemme.

Ehkä tuo tehtävä oltiin vähän aseteltu niin, että suhtautuisi blogeihin kriittisesti. Onneksi en langennut siihen ansaan.

Kyllä mielestäni L:än olisi mahdollisuus, sen verran paljon itse ilmaisuakin hioin. Tosin aloin pelkäämään, että keskityinkö liikaa bloggaamisen erilaisiin mekanismeihin ja blogin määritelmään. Toisaalta tämä kertoo että tietää aiheesta jotain. Tiedä häntä. E sieltä kuitenkin tulee jo aineistoaineen pohjalta.

Nyt sitten englantia, ensi maanantaina. Ai pahus, matikan kurssikoe vielä torstaina.

Kaivakaa mulle hauta maanantaiksi. Joku sellainen paikka, johon kuu luo varjon kivasti.

CMX - Melankolia

Eli pitäis luetella viisi kipaletta, joista saan voimaa. Hmm.

U2 - Stuck in a moment you can't get out of

Bonon teki tän kappaleen ystävänsä itsemurhan innoittamana. Tai siis, inspiroimana. Hmm. Eivät oikein sovi noin pirteät sanat tuohon. En nyt itse kuitenkaan tätä biisiä henk koht itsemurhan kautta tulkitse. You've got to get yourself together, elämässä on hetkiä joista pitää vaan päästä yli.

Me First And The Gimme Gimmes - End of the road / Wild World

Tuleepas nyt ylitsepääsemisbiisejä. Energisiä versioita kauniista lauluista. Mä diggaan.

Pink Floyd - Comfortably Numb

Parempi että on huonoja tunteita kuin ettei ole tunteita ollenkaan. Ja aivan älyttömän kaunista, eteeristä musiikkia. David Gilmourin soolo. Ah.

Sakari Kuosmanen - Kappale Kauneinta Suomea

Hieno tunnelma. Kaipaus. Hmm. Sakari Kuosmanen. Suomen suvi ja Heinäveden reitti. Naiset. Ah.

Horace Silver - Song For My Father

Klassikko. Ja itsesoitettuna varsinkin antaa hyvän mielen. En mä ihan niin paska ole kuin olen.

Ja bonuksena otsikko: en mä ole myöskään ainoa jolla menee paskasti. Varo liittymästä niihin, jotka usko eivät enää mihinkään.

Tämä oli siis haastemeemi, joka tuli Juhanilta. En tosin jaksa ketään haastaa. Sori. Mä oon kuumeessa.

Boyz || Men - End of the Road

Ihanaa, pitkä kirja-aiheinen meemi. Haaste otettu omatoimisesti Juhanilta.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Iain M. Banks: Pelaaja. Ensimmäinen scifi-kirjani koskaan, sai kiinnostumaan genrestä. Hieno juoni, hieno sanoma, hienoja hahmoja. Banks on muutenkin vaikuttanut syvästi mun omaan tapaani kirjoittaa.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran
Itsestäänselvien vastausten, eli Banksin kirjojen ja Harry Pottereiden (ne on mukavan kevyttä luettavaa) lisäksi sanon Heimo Suden Kentaurin. Muutama vuosi sitten ilmestynyt syvä ja tiivis kirja, täynnä viisautta, mutta kukaan ei löydä sitä. Miksikö? No, sivistyneet ihmiset näkee scifi-mäisen kysymyksenasettelun raakalaismaisena, jolloin he eivät tartu siihen. Kirja toisaalta vakuuttaa takakansiteksteissään yms. ettei ole scifiä vaan nojaa länsimaiseen syvälliseen kirjallisuuteen. Näin kukaan scifin ystävä ei siihen tartu.

Surullista että ihmiset mieltävät scifin roskakirjallisuudeksi. Sitä se ei nimittäin ole, vaan käsittelee usein syviä ja jopa rankkoja teemoja. Toki kioskikirjojakin löytyy, mutta ne on luku erikseen.


3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Siel ois aikaa. Hmm. Shakespearen kootut teokset. Niihin pitäis tutustua joskus syvemmälti. Tai sitten Goethen Faust.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):
Siis jotain romanttista hömppää? Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides? Ruri Pilgrimin Etäällä koittaa kevät? Stefano Bennin Keplo? Tää on kyllä näiden kaikkien kirjojen halventamista. Hienoja kirjoja kaikki.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.
Niinkuin Juhanikin vastas, useampi ja ei mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Yksi, jonka muistan aikoinaan tuntuneen voimakkaasti, oli Valittujen palojen lyhennelmä romaanista nimeltä Ja Viulut vaikenivat. En muista tekijää. Kertoi unkarinmustalaisten vainoista natsihallinnon aikaan. Hyvin koskettavasti kerrottu tarina. Tai sitten mä olin silloin vaan herkässä iässä.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Mikä tahansa niistä 20 romaani-ideasta, jotka minun päässäni pyörivät.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Niitä ei paljon ole, mutta nykyaikana on tullut vastaan tällaisia liian suosittuja kirjoja, jotka on ilmiselvää rahastusta. Tuomas Vimman Toinen on hyvä esimerkki. Kyseisessä kirjassa mediapersoona kertoo mukaomaelämänkerrallisesti pyrkien shokeeraamaan eri tavoista harjoittaa seksiä, ostaa muotivaatteita, syödä ja bilettää, ylipäätänsä miten "parempi väki" mukamas sikailee. Ei mennyt läpi. Juonikin on ihan sieltä itsestään, ja maailmankuva mukakriittinen: ei juorulehdet oikeasti mitään haaskalintuja ole, vaan ne tekee aina yhteistyötä kunkin juorun kohteen kanssa (vai miksi muka kaikki Nykäsen juorut menee aina seiskalle?)

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Näitähän riittää.

Äikän suomalaisen kirjallisuuden kurssia, joka alkaa huomenna, varten kesken on Elmer Diktoniuksen Janne Kuutio ja Juhani Ahon Helsinkiin. Oon tässä lukiessani muuten mieltynyt Ahon kerrontatyyliin, sellaista mukavan eleganttia, ehkä hieman kylttyrellia mutta kuitenkin psykologista ja kansallisromanttista. Ihanaa.

Sellainen sattui kirjastosta mukaan kuin Su Tongin Rice. En tiedä yhtään, mistä kertoo, mutta vaikutti jännältä. Ja yritän prepata enkun kirjoituksiin.

Sellaisia satunnaisia kirjastopoimintoja, kuin Pedro Almodovarin Pornotähti ja muita juttuja, Kari Aartomaan Hetero ja Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi äänikirjana, Kotron itsensä lukemana. Hmm, en minä sitä kyllä sitten lue.

Sitten tuossa on tuo divarista ostamani Aldous Huxleyn Uusi Uljas Maailma, joka on ehkä scifeistä minun mielestä se kaikkein tärkein klassikko. Toista tai kolmatta kertaa kesken, tosin en nyt pidä turhaa kiirettä sen lukemisella.

Ja on mulla semiaktiivisessa lukemisessa Kunnassa, eli jos en tosiaankaan mitään muuta tekemistä keksi, Risto Rytin päiväkirjat sodan ajalta ja Harry Potska Viitonen (feeniksin kilta).

Niin ja tietenkin professori Svante Nordinin Filosofian historia, erinäisiä koulukirjoja ja autokoulun oppikirja.

Ja kun vielä vähän kaivan niin löytyyhän täältä vielä Heinrich Böllin (armoitettu satiirikko) Biljardia Puoli Kymmeneltä, jota oon yrittänyt jo puolisen vuotta lukea.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Näitäkin on monta. Autiosaari-kysymys, Philip K Dickin On aika sijoiltaan, Orwellin 1984 ja Gibsonin Neurovelho ja muut. Niin ja Klaus Mannia ois kiva lukee joskus.