Polyrytmi etc.

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Stephen and the Colberts - Charlene (I'm Right Behind You)

Tänään minusta tuntui, että saattaisin sietää ihmiskuntaa.

Miksikö?

Uskaltauduin lähiön julkiselle kuntosalille. Kuten tavallista, mummot katseli kuin penskojensa huumediileriä ja kuten tavallista, hengästyin niin pahasti 15 minuutin jälkeen että meinasi taju lähteä. Kuitenkin, juttelin parin minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, toisen kanssa hieman ennen ja toisen kanssa paljon jälkeen tajunnan lähes menettämisen. Ensimmäinen oli vain jumppausohjeita, mutta toinen, eläkettä lähentelevän miehen kanssa, kun tulin suihkusta:

"Olit siellä rännin alla?" Hänen täytyi toistaa tämä muutaman kerran, sillä tajuntani ei vieläkään ollut kummoinen. Kun sitten kuulin sen, tulkitsin sen ilmeisesti oikein keskustelunavaukseksi. Luonnollisesti minulla ei ollut rännistä sen enempää sanottavaa, mutta jostain syystä halusin kertoa, että ei oikein luonnistu tämä kuntoilu liian pitkän tauon jälkeen. Hän totesi että niin se on hänelläkin, jos kolmesta viikottaisesta kerrasta jää yks väliin niin heti tuntuu. Mutta, kuulemma, toisaalta se sitten nopeasti korjaantuu takaisin, kun alkaa kuntoilemaan.

Mä olen läski.

Mä menin sitten sen jälkeen juomaan metromatkan toiseen päähän Wayne'siin laten ja croissantin hillolla. Vaikka kyseinen paikka on todellinen esterata siinä mitä pitää etukäteen tietää, mitä tilata, mitä pyytää, ja mitä ottimia käyttää, mihin istuutua, tuntui se tänään yllättävän siedettävältä. Yleensä hymähtelisin lankkulattialle ja pienille kasvinnotkoille, mutta tänään tuntui siltä että se kaikki oli itse asiassa huomaavaista ja kaunista, jopa laadukasta. Ne perushipit ja yliopistojuipit eivät ärsyttäneet yhtään niin paljoa. Kuvittelin pitäväni söpön ruskeapään kanssa hieman silmäpeliä. Tällaisessa paikassa kirjan lukeminen tuntuu kerjäämiseltä, että tule, istu pöytääni ja kysy mitä minä luen. Minä tein niin. Siis luin, pöydässä, yksinäni.
(Ja vielä kirjaa, joka oli poimittu kirjaston viihde/romantiikka-hyllystä. Mutta sen kirjoittaja oli Steve Martin, kyllä, juuri se.)

Tunnisteet: ,