Herbie Hancock - Watermelon Man

Minä näytän kuulemma ihan vesimelonimieheltä.

EI EI EI.

Ilkeitä ihmisiä on maailma täysi.

Tuli kuitenkin siitä provosoiduttua ja haettua kirjastosta normaalin Banksin teoksen, englanninkielisen kirjan jota mä en kuitenkaan lue ja suomalaisen klassikon joita pitää lukea lisäksi muutama Hancockin levy. Toinen näistä on ensimmäinen jätkän studiolevytys Takin' off, ajalta ennen hänen kauttaan Davisin taustabändissä.

No, tältä löytyy vesimelonimään, vielä ihan kohtalaisen hyvänä versiona. Mutta ei nämä muut vielä vakuuta erityisesti Hancockin taidoista.

Toinen levy oli sitten Speak like a child. En ehtinyt vielä kuuntelemaan. Mutta kuunnelkaa mikä torvisektio:

Flyygelitorvi (Thad Jones)
Bassopasuuna (Peter Phillips)
ja
Alttohuilu (Jerry Dodgion)

Itse asiassa ei yhtään haisua että kuinka hyviä soittajia nuo muusikot ovat. Mutta tällainen kokoonpano, varsinkin normaalilla jazz-levyllä, vakuuttaa. Voimaa ja särmää huomattavasti enemmän kuin trumpetti-tenorisaksofoni yhdistelmässä. Ja se on paljon se.

En muuten kovin paljon välitä trumpetin soundista. Jotenkin iskevä ja kova, sellainen päällekäyvä, kuin vaahtosuinen jakomielitautinen pikkuveli. Siitä on vaikea saada herkkiä sävyjä esiin.

Bruce Springsteen - Atlantic City

Tulipa tässä jokapäiväisen elämän viiston harmaassa infotulvassa vastaan seuraavanlainen sitaatti:

"Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan arkuus". Ja näin on väittänyt Markku Envall.

Hyväksyn tästä varauksetta ensimmäiset viisi sanaa. Rakkauden vastakohta ei todellakaan ole viha. Päinvastoin, nämä tunteet tuntuvat kumpuavan samasta alkulähteestä, mikä se sitten onkaan. Tuntuu ettei sellaista henkilötä osaa kunnolla vihata jota ei ole ainakaan joskus rakastunut. Molemmat ovat vahvoja tunteita, joita pitää saada, jotta jaksaa elää. Tai ainakin toista. Yleistys, tiedetään, mutta ymmärrätte kai, kuinka helppoa sitä on alkaa etsiä tyydytystä vihasta, kun ei saa rakkautta.

Ja millaista onkaan se viha jota tuntea entisiä ihastuksia/rakastuksia kohtaan. Puhdistavaa, ihanaa. Saa ajatella vapaasti mitä mielikuvituksellisempia tekoja, joita tällaiselle tekisi. Eikä tarvitse toteuttaa niitä.

(Pikkuvinkki: ei kannata jäädä jauhamaan sitä tunnetta koko loppuelämäksi, vaan etsiä, edes vaihteen vuoksi, uusia vihan kohteita.)

Mutta että arkuus olisi rakkauden vastakohta? Ymmärrän, mitä Envall tällä hakee. Sen sijaan että arasti kyhjöttäisimme täällä bloggerin nurkassa, blogini, pitäisi meidän ennakkoluulottomasti heittäytyä rakkauden ihmemaahan, vaikka siinä saisimmekin turpiimme. Rakkaus on uhkapeliä, jossa joskus saattaa onnistaa. Tosin vaikuttaa siltä, että talo voittaa aina. Toki sitä haluaa kokeilla. Jos ei tarvitsisikaan vihata.

Envallin ajatelma sisältää kuitenkin järkyttävän mahdollisuuden väärinymmärtämiseen. Varsinkin näin miehisestä näkökulmasta tulee mieleen se, ettei rakkautta ole mahdollista saada jos on vähänkään arka. Kyllähän Juhani Aho tiesi jo Helsinkiin-teoksessa kertoa, että jos haluaa hurmata naiset niin ne pitää itsevarmasti ottaa ja olla kun olisi ihan sama onko ne siinä vai ei. Sama näkyy jo Sinkkuelämää-sarjassa, joka muuten on muuten loistava sarja, jossa kaikki miehet, josko naisetkin, ovat useimmiten itsevarmoja jotka tietävät mitä haluavat. Mirandan se mies taisi olla yksi harvoista poikkeuksista, ja se toimii vain koska Mirandalla itsellään on niin vahva itsetunto. Eivätkö naiset todellakaan kaipaa sielukkaita ja ihania miehiä. (Alan kuulostaa ihan Lord Boredomilta.)

Toisaalta, emmekö me rakkaudessa nimenomaan hae helpotusta tältä yhteiskunnan paineelta olla kova? Tilaisuutta paljastaa herkimmän puolensa ja olla hiljaa ihanalla tavalla. Olla arka. Sellaisia me kaikki kuitenkin pohjilta haluamme olla, ja sellaisina saada hieman hellyyttä osaksemme.

Monty Python - I Like Traffic Lights

Eric Idle muuten näyttää ihan siltä, että sen nimi olis Michael Palin.

Boyz || Men - Water Runs Dry

Tänään on vähän tällainen nyyhkylauluilta. Tai siis. Ei sillai että olis surullinen, vaan että tällainen kyynisenä päivänä tyhjänpäiväiseltä kuulostava r'n'b uppoaa suoraan hermoratojen ytimiin.

Tässä hetkessä tuli myös halu jakaa kuulemma maailman paras tapa päästä yli ihastuksesta/rakkaudesta. Kaverit, joille olen kertonut tästä, ovat kehuneet sitä toimivaksi. Minä olen liian sairas, että sillä olis vaikutusta minuun. Tässä on kyse lähinnä siitä, että riistetään ihastus ylijumalan asemasta tavalliseksi ihmiseksi.

Eli, siis Iain Banksin Crow Roadin käsikirjoitusta mukaillen. Ajattele hellien tunteidesi kohde vessassa asioimassa.

Nyt kun tällaisten häiritsevien asioiden jakamiseen päästiin, niin todetaan että kämppäni on aika siivottomassa kunnossa kirjoitusten lähestyessä. Lattialta löytyy epäpuhtauksien lisäksi kaikkea pornosta keraamikansirpaleisiin.

Tajusin juuri, että päivän aikana ilmanvaihtokanava on muuttunut pölykasasta kiiltävän kirkkaaksi. Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että meille oli tullut tiedote, jonka mukaan huoltomiehet kävisivät putsaamassa tässä loppukuun aikana ilmanvaihtokanavat. Ovat siis käyneet tutustumassa minunkin kämppääni.

Ehkä ne on tottuneet opiskelija-asuntoloiden normaaliin sisältöön.

CMX - Melankolia

Eli pitäis luetella viisi kipaletta, joista saan voimaa. Hmm.

U2 - Stuck in a moment you can't get out of

Bonon teki tän kappaleen ystävänsä itsemurhan innoittamana. Tai siis, inspiroimana. Hmm. Eivät oikein sovi noin pirteät sanat tuohon. En nyt itse kuitenkaan tätä biisiä henk koht itsemurhan kautta tulkitse. You've got to get yourself together, elämässä on hetkiä joista pitää vaan päästä yli.

Me First And The Gimme Gimmes - End of the road / Wild World

Tuleepas nyt ylitsepääsemisbiisejä. Energisiä versioita kauniista lauluista. Mä diggaan.

Pink Floyd - Comfortably Numb

Parempi että on huonoja tunteita kuin ettei ole tunteita ollenkaan. Ja aivan älyttömän kaunista, eteeristä musiikkia. David Gilmourin soolo. Ah.

Sakari Kuosmanen - Kappale Kauneinta Suomea

Hieno tunnelma. Kaipaus. Hmm. Sakari Kuosmanen. Suomen suvi ja Heinäveden reitti. Naiset. Ah.

Horace Silver - Song For My Father

Klassikko. Ja itsesoitettuna varsinkin antaa hyvän mielen. En mä ihan niin paska ole kuin olen.

Ja bonuksena otsikko: en mä ole myöskään ainoa jolla menee paskasti. Varo liittymästä niihin, jotka usko eivät enää mihinkään.

Tämä oli siis haastemeemi, joka tuli Juhanilta. En tosin jaksa ketään haastaa. Sori. Mä oon kuumeessa.

Boyz || Men - End of the Road

Ihanaa, pitkä kirja-aiheinen meemi. Haaste otettu omatoimisesti Juhanilta.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Iain M. Banks: Pelaaja. Ensimmäinen scifi-kirjani koskaan, sai kiinnostumaan genrestä. Hieno juoni, hieno sanoma, hienoja hahmoja. Banks on muutenkin vaikuttanut syvästi mun omaan tapaani kirjoittaa.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran
Itsestäänselvien vastausten, eli Banksin kirjojen ja Harry Pottereiden (ne on mukavan kevyttä luettavaa) lisäksi sanon Heimo Suden Kentaurin. Muutama vuosi sitten ilmestynyt syvä ja tiivis kirja, täynnä viisautta, mutta kukaan ei löydä sitä. Miksikö? No, sivistyneet ihmiset näkee scifi-mäisen kysymyksenasettelun raakalaismaisena, jolloin he eivät tartu siihen. Kirja toisaalta vakuuttaa takakansiteksteissään yms. ettei ole scifiä vaan nojaa länsimaiseen syvälliseen kirjallisuuteen. Näin kukaan scifin ystävä ei siihen tartu.

Surullista että ihmiset mieltävät scifin roskakirjallisuudeksi. Sitä se ei nimittäin ole, vaan käsittelee usein syviä ja jopa rankkoja teemoja. Toki kioskikirjojakin löytyy, mutta ne on luku erikseen.


3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Siel ois aikaa. Hmm. Shakespearen kootut teokset. Niihin pitäis tutustua joskus syvemmälti. Tai sitten Goethen Faust.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):
Siis jotain romanttista hömppää? Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides? Ruri Pilgrimin Etäällä koittaa kevät? Stefano Bennin Keplo? Tää on kyllä näiden kaikkien kirjojen halventamista. Hienoja kirjoja kaikki.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.
Niinkuin Juhanikin vastas, useampi ja ei mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Yksi, jonka muistan aikoinaan tuntuneen voimakkaasti, oli Valittujen palojen lyhennelmä romaanista nimeltä Ja Viulut vaikenivat. En muista tekijää. Kertoi unkarinmustalaisten vainoista natsihallinnon aikaan. Hyvin koskettavasti kerrottu tarina. Tai sitten mä olin silloin vaan herkässä iässä.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
Mikä tahansa niistä 20 romaani-ideasta, jotka minun päässäni pyörivät.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Niitä ei paljon ole, mutta nykyaikana on tullut vastaan tällaisia liian suosittuja kirjoja, jotka on ilmiselvää rahastusta. Tuomas Vimman Toinen on hyvä esimerkki. Kyseisessä kirjassa mediapersoona kertoo mukaomaelämänkerrallisesti pyrkien shokeeraamaan eri tavoista harjoittaa seksiä, ostaa muotivaatteita, syödä ja bilettää, ylipäätänsä miten "parempi väki" mukamas sikailee. Ei mennyt läpi. Juonikin on ihan sieltä itsestään, ja maailmankuva mukakriittinen: ei juorulehdet oikeasti mitään haaskalintuja ole, vaan ne tekee aina yhteistyötä kunkin juorun kohteen kanssa (vai miksi muka kaikki Nykäsen juorut menee aina seiskalle?)

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Näitähän riittää.

Äikän suomalaisen kirjallisuuden kurssia, joka alkaa huomenna, varten kesken on Elmer Diktoniuksen Janne Kuutio ja Juhani Ahon Helsinkiin. Oon tässä lukiessani muuten mieltynyt Ahon kerrontatyyliin, sellaista mukavan eleganttia, ehkä hieman kylttyrellia mutta kuitenkin psykologista ja kansallisromanttista. Ihanaa.

Sellainen sattui kirjastosta mukaan kuin Su Tongin Rice. En tiedä yhtään, mistä kertoo, mutta vaikutti jännältä. Ja yritän prepata enkun kirjoituksiin.

Sellaisia satunnaisia kirjastopoimintoja, kuin Pedro Almodovarin Pornotähti ja muita juttuja, Kari Aartomaan Hetero ja Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi äänikirjana, Kotron itsensä lukemana. Hmm, en minä sitä kyllä sitten lue.

Sitten tuossa on tuo divarista ostamani Aldous Huxleyn Uusi Uljas Maailma, joka on ehkä scifeistä minun mielestä se kaikkein tärkein klassikko. Toista tai kolmatta kertaa kesken, tosin en nyt pidä turhaa kiirettä sen lukemisella.

Ja on mulla semiaktiivisessa lukemisessa Kunnassa, eli jos en tosiaankaan mitään muuta tekemistä keksi, Risto Rytin päiväkirjat sodan ajalta ja Harry Potska Viitonen (feeniksin kilta).

Niin ja tietenkin professori Svante Nordinin Filosofian historia, erinäisiä koulukirjoja ja autokoulun oppikirja.

Ja kun vielä vähän kaivan niin löytyyhän täältä vielä Heinrich Böllin (armoitettu satiirikko) Biljardia Puoli Kymmeneltä, jota oon yrittänyt jo puolisen vuotta lukea.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Näitäkin on monta. Autiosaari-kysymys, Philip K Dickin On aika sijoiltaan, Orwellin 1984 ja Gibsonin Neurovelho ja muut. Niin ja Klaus Mannia ois kiva lukee joskus.

Mamba - Vielä on kesää jäljellä

Yhtä varmasti kuin koulut alkavat (minulla, huomenna ja viimeistä kertaa elämässäni) alkaa radioista myös syksyn tullen kuulua Mamban iki-ehana biisi, joka kertoo, että kesä ei vielä ole lopuillaan.

Olen itse asiassa oppinut pitämään Mamban musiikista. En tiedä, miksi moni aliarvioi sitä: on se nokkelaampaa ja svengaavampaa kuin keskimääräinen pop-musiikki.

Mamba on kuitenkin nähtävä myös ennen kaikkea bilemusiikkina, hyvän mielen tuottajana. Ja unohdettava se joitain auringonkiertoja sitten tehty joululevy.

Mamban biisillä on itse asiassa rohkaiseva sanoma. Sitä yleensä on miettinyt jo juhannuksena, että nyt tää kesä oli tässä, tästä eteenpäin on vain alamäkeä, päivän lyhentyvät aina vaan. Tämä ei ole totta vaan vielä tulee kauniita päiviä, tiedä vaikka loskakelien välissä. Ja niitähän on riittänyt, vaikken ole hirveesti niistä jaksanut nauttia.

Vielä vois myös löytää ystävän. Hmm. Yllätys yllätys, kyseessä on taas yksi rakkauslaulu. Tero Vaarahan asetti jossain lehdessä missiokseen, laulutekniseksi haasteekseen, tehdä rakkauslaulu jossa ei käytetä sanaa rakkaus. Siinä hän on muutaman kerran jopa melkein onnistunutkin.

Mutta että ystävä. Sydän sellainen. Nyt juuri on kyllä taas sellainen fiilis, etten jotenkin kaipaa. Yritän vältellä näitä tilaisuuksia nyt ennen syksyn yo-kirjotuksia, koska vastauksista saattaa tulla muuten mielenkiintoisia.

Enkä muutenkaan oikein miellä kesää erityisesti rakkauden sikiämisen aikana. Mielestäni syksy tai jopa talvi on paljon romanttisempaa aikaa. Kun ulkona on kylmä, tarvitsee lämmikettä. En tiedä, onko minun kokemukseni sitten johtaneet minut tähän päätelmään. Että olen vain sattunut ihastumaan enemmän talvella kuin kesällä. No, ainakin talven aikanakin on mahdollista elätellä romanttisia ajatuksia.