Herbie Hancock - Watermelon Man
Minä näytän kuulemma ihan vesimelonimieheltä.
EI EI EI.
Ilkeitä ihmisiä on maailma täysi.
Tuli kuitenkin siitä provosoiduttua ja haettua kirjastosta normaalin Banksin teoksen, englanninkielisen kirjan jota mä en kuitenkaan lue ja suomalaisen klassikon joita pitää lukea lisäksi muutama Hancockin levy. Toinen näistä on ensimmäinen jätkän studiolevytys Takin' off, ajalta ennen hänen kauttaan Davisin taustabändissä.
No, tältä löytyy vesimelonimään, vielä ihan kohtalaisen hyvänä versiona. Mutta ei nämä muut vielä vakuuta erityisesti Hancockin taidoista.
Toinen levy oli sitten Speak like a child. En ehtinyt vielä kuuntelemaan. Mutta kuunnelkaa mikä torvisektio:
Flyygelitorvi (Thad Jones)
Bassopasuuna (Peter Phillips)
ja
Alttohuilu (Jerry Dodgion)
Itse asiassa ei yhtään haisua että kuinka hyviä soittajia nuo muusikot ovat. Mutta tällainen kokoonpano, varsinkin normaalilla jazz-levyllä, vakuuttaa. Voimaa ja särmää huomattavasti enemmän kuin trumpetti-tenorisaksofoni yhdistelmässä. Ja se on paljon se.
En muuten kovin paljon välitä trumpetin soundista. Jotenkin iskevä ja kova, sellainen päällekäyvä, kuin vaahtosuinen jakomielitautinen pikkuveli. Siitä on vaikea saada herkkiä sävyjä esiin.
EI EI EI.
Ilkeitä ihmisiä on maailma täysi.
Tuli kuitenkin siitä provosoiduttua ja haettua kirjastosta normaalin Banksin teoksen, englanninkielisen kirjan jota mä en kuitenkaan lue ja suomalaisen klassikon joita pitää lukea lisäksi muutama Hancockin levy. Toinen näistä on ensimmäinen jätkän studiolevytys Takin' off, ajalta ennen hänen kauttaan Davisin taustabändissä.
No, tältä löytyy vesimelonimään, vielä ihan kohtalaisen hyvänä versiona. Mutta ei nämä muut vielä vakuuta erityisesti Hancockin taidoista.
Toinen levy oli sitten Speak like a child. En ehtinyt vielä kuuntelemaan. Mutta kuunnelkaa mikä torvisektio:
Flyygelitorvi (Thad Jones)
Bassopasuuna (Peter Phillips)
ja
Alttohuilu (Jerry Dodgion)
Itse asiassa ei yhtään haisua että kuinka hyviä soittajia nuo muusikot ovat. Mutta tällainen kokoonpano, varsinkin normaalilla jazz-levyllä, vakuuttaa. Voimaa ja särmää huomattavasti enemmän kuin trumpetti-tenorisaksofoni yhdistelmässä. Ja se on paljon se.
En muuten kovin paljon välitä trumpetin soundista. Jotenkin iskevä ja kova, sellainen päällekäyvä, kuin vaahtosuinen jakomielitautinen pikkuveli. Siitä on vaikea saada herkkiä sävyjä esiin.
Tunnisteet: ääniaaltopoimintoja
posted by Cane at
18:55
1 Comments:
Ei kai trumpetti oikeastaan olekaan herkistelyyn. Siihenhän toiminee joku muu soitin paremmin.
Herbie Hancockista saat nyt piparin ja kolme papukaijamerkkiä tähän, ole hyvä. Mahtavaa.
By
Anonyymi, at 30 elokuuta, 2006 21:22
Lähetä kommentti
<< Home