Chuck Berry - Route 66

Yritin sitten viime viikolla viime tingassa hikettää äikän yo-arvostelua lähtemällä katsomaan Kansallisteatterin näytelmää "Lupaus". By Leena Lander. Kuuteen euroon sai liput opettajan 'kontaktien' kautta nopealla varoitusajalla, ja kun lauteilla näytti hikoilevan Jukka Puotila, niin mikä ettei.

Näytelmän sanoma oli kai suurin piirtein se, että Suomen sisällissodan aikana tapahtui julmuuksia, ja että sielläkin oli vain ihmisiä töissä. Niin. Kuin ei tuota olisi muuten tiennyt. Näytelmä keskittyikin etsimään sitten mahdollisimman taiteellisia tapoja "harrastaa" seksiä ja "tappaa" ihmisiä.

Niin ja sitten naurettiin niin mahdottomasti, kun pikkupoika sanoi että "Pillu" ja kun J. Puotila avasi viinipulloa puristamalla sitä reisiensä välissä.

Siis oikeasti. Suurin osa katsomosta oli eläkeläisiä ja ne nauroivat tällaisille jutuille. Olin hieman järkyttynyt kemistin ja isännän seurassa. Me tarvitsimme nauraaksemme hieman kehittyneempää huumoria. ("Tää pizza on niin mautonta. Samantien ois täyttänyt sen parsalla." "Hei, muistatteko te sen Sinkkuelämän jakson jossa Carrie jätti miehen sen takia kun sen sperma maistui parsalta?" johon minä: "Mun sperma ei kyllä maistu parsalta.") (No olihan tossa nyt oikeesti paljon enemmän kehittelyä ja aivotyötä vaadittuna.)

Tästä pettyneenä raahasin sitten seuraavana päivänä pikkusisareni katsomaan Pixarin uusinta massatuotetta, Autoja. Viime vuosina on Disneyn elokuvat tuntuneet niin massatuotteilta, tiedä sitten onko leffojen laatu laskenut vai olenko minä vain kasvanut.

No, periaatteessa taustallahan nyt on perinteinen ystävät-ovat-uraa-tärkeämpiä-moraali ja söpö rakkaustarina tytöille ja sopivasti toimintaa pojille. Mutta sen lisäksi komediaa ja oikeasti hauskoja kollaaseja ja punchlineja sekä hienoja näkymiä löytyi. Mika Häkkisen ääninäyttely nyt ei välttämättä vakuuttanut, mutta rooli oli sen verran pieni ja yksiviivainen ettei se haitannut.

Muuten ääninäyttelijät, erityisesti Heikki Silvennoinen, tekivät mahtavaa työtä autojen kanssa, jotka olivat persoonallisuuksia. (Aivan loistava idea tehdä Volkswagen kleinbussista groovaava hippi, jonka kanssa kiistelee aavikkomaasturi-kersantti!) Tällaisia persoonallisuuksia, joita Kansallisteatterissa ei ilmeisesti osata tehdä. Siellä osataan vaan miettiä panemista.

Kiva tietää että lastenkulttuuri on voimissaan. Toivottavasti lopettavat kulttuurista nauttimisen sitten minun iässäni, jos tässä on kaikki mitä tarjotaan.