Jean-Philippe Rameau - Menuet

(Aikaväli perjantai-lauantai)

Pianon 2/3-tutkinto ohi. Nelosen sain.

Siis asteikolla 2-5, ykkönen olis hylätty.

Oli virkistävää lähteä koulusta vaan parin tanssinpyörähdyksen jälkeen. Vanhojen tanssit alkavat sujua, ja vielä olis vajaa kolme viikkoa aikaa treenata. Ei pelota yhtään.

Pianotutkinnon suoritin näköjään Mozartin syntymäpäivänä. Tietenkin tutkintoon sisältyvä wieniläisklassinen biisi oli Beethovenia.

Oli huumaava tunne vain mennä paikalle, hyvin harjoitetun ohjelmiston kanssa, flyygeli oli mukavassa vireessä. Keskityin täysin ohjelmistoon.

Virolaisen nykysäveltäjän etydi, meni nopeassa temmossa mutta täydellisesti läpi. En huomaa edes että joku kuuntelisi. Siis jos kuuntelee.

Toisena oli IMHO surkein kappale. Rameaun barokki-menuetti. Minä en pidä barokkimusiikista. Vaikea selittää.

Kolmantena Beethovenin sonaatin toinen osa, Romance. Ajattelin joulukuista ihastustani josta olen jo päässyt yli. Viimeistään nyt, kun sai täysin tuntemattomille ilmaista ajatuksiaan musiikin kautta. (Kyllä, se on ihan oikeasti mahdollista.)

Ja viimeisenä Silverin jazzia. Se ainoa biisi jonka so far osaan.

Rytminhallinnasta ja perusasioista kiittelevät. Soitossa saisi olla vaan enemmän syvyyttä. Siis teknistä, ei niinkään tunteellista.

Pianon soittaminen maistuu entistä paremmalta. Lauantaina aloin soittaa kolmea (3) uutta biisiä. Hyvä etten neljää, mutta opettaja oli unohtanut sen nuotit kotiinsa.