Safri Duo - Everything Epilogue

Yritin viimein alkaa katsomaan Steven Spielbergin elokuvaa Münchenin kidnappausdraamasta ja sen jälkiseuraamuksista. En kuitenkaan päässyt alkutekstejä pidemmälle, ennen kuin minulle kerrottiin, että "inspired by real events".

Miksi tämä kerrotaan? Mitä lisäarvoa todellisuuspohja antaa, kun kyseessä on kuitenkin tarina?

Dokumentit eivät nauti kovinkaan laajaa suosiota, koska todellinen elämä on kuitenkin loppujen lopuksi melko tylsää siihen nähden, minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia pystymme kuvittelemaan. Toki joillekin saattaa olla järkyttävää tiettyjen organisaatioiden olemassaolo, mutta so what? Maailma on korruptoitunut ja ilkeä paikka.

Totuus on tarua ihmeellisempää, maailma on joskus julmempi ja kauniimpi paikka kuin kykenemme kuvittelemaan. Mutta mitä edes ovat ne oikeat tapahtumat, joihin München [mynjhhsien] perustuu? Entä jos Berkeley oli oikeassa: vain aistihavainnot ja niitä hallitseva minä on totta? Silloin elokuva on yhtä totta kuin se, mitä oikeasti tapahtui. Ja ennen kaikkea todellisemman tuntuista.

Jotta elämästä saisi kiinnostavan tarinan on siitä karsittava roimasti luppoaikaa ja turhaa paskanjauhantaa, small talkia pois. Minun koko lukio-ajastani (joka nyt kai sitten abiristeilyeskapismipaskan jälkeen kai on ohi?) saisi ehkä varttitunnin pituisen lyhytelokuvan, joka juuri ja juuri pystyisi pitämään katsojansa hyppysissä.

Ehkä suurin ongelma todellisuudessa, ja miksi sen kertominen tarinanmuodossa kiehtoo, on se, että harvoin saamme kaikkeen vastauksia. Miksi tuo tyttö katsoi noin, mitä tuon jätkän päässä liikkui, kuin se noin teki? Sellaiset tarinathan ovatkin inhoittavimpia, jotka eivät tätä vastausta tarjoile, tyyliin Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides. Tapahtumat on selvillä, motiivit ei. Tarina antaa tositapahtumille selityksen, ehkä myös inhimillisen näkökulman, subjektiivisen kertojan.

Ja jos joku tulee sanomaan, etteivät ne tapahtumat nyt ihan noin menneet, itse asiassa oli aika tylsää ja rutiininomaista, niin kuka sitä uskoo? Paljon mukavampaa on kytkeytyä kauniiseen valheeseen, tarinaan joka on lumoavampi kuin oikea tylsä jokapäiväinen paskankuohinta.

Anteeksi, blogini, että tässä(kään) postauksessa ei ollut punaista lankaa. Mutta tältä ajatukset näyttävät, kun ne tarjoillaan raakana, kuin elämä. Ilman turhaa hiontaa ja editointia.