System of a Down - Needles
"I cannot disguise
All the stomach pains
And the walking of the canes
When you do come out
And you whisper up to me
In your life of tragedy"
Ai niin, cane tarkoittaa englanniksi myös kävelykeppiä. Sellainen tämä nettialiakseni minulle on, kun kirjoittaminen sujuu. Muuten lähinnä rullatuoli, josta puuttuu pyörä.
Yksi asia mistä voi olla varma elämässä: se yllättää aina. Tiistaista asti minun olisi pitänyt lukea neuropsykologiaa. Tulos: pyörin tiistain kaupungilla ja messengerissä, keskiviikon ja torstain nukun. Nyt yksi yö aikaa lukea aivotoimintaa.
Varsinainen tragedia. Mielenkiintoinen aihe, johon ei aikaa syventyä, vaan pitäisi teho-opiskella. Ei näin.
Wikipedia sanoo tragediasta: "In general usage a tragedy is a play, movie or sometimes a real world event with a sad outcome. [Aristoteles seiz] it is a form of drama characterized by seriousness and dignity, and involving a great person whose downfall is brought about by either a character flaw or a conflict with some higher power such as the law, the gods, fate, or society. It should be noted, however, that the definition of tragedy that Aristotle puts forward merely requires a reversal of fortune from bad to good (as in the Eumenides) or good to bad (as in Oedipus Rex)."
No, eipä tuosta tullut hullua hurskaammaksi. Joku on sanonut että tragedia päättyy aina kuolemaan, ja komedia avioliittoon. Joku taas on väittänyt, että tragedia on joutua katsomaan Idolsia. Okei, minä.
Silti haluaisin tässä yhteydessä esittää, blogini, että tragedian ydin on lopputuloksen ennaltamääräytyvyydessä. Siinä, että heti alussa voidaan nähdä ne voimat, jotka aiheuttavat tämän keskushahmon väistämättömän huonon onnen. Oidipuksen kohtalo ennustetaan jo tarun alussa, oidipuksen ollessa vielä vauva. Loppu on kertomusta siitä, miten omituista reittiä lopputulokseen, eli siihen että Oidipus tappaa isänsä ja nai äitiään, päädytään.
Ja kun joutuu katsomaan Idolssia, niin hulluksihan siinä tulee. Tai ainakin surulliseksi.
Tragedia on siis tarina, jonka lopputulema tiedetään ennalta. Ja elämä yllättää aina.
Ja siksi elämä ei ole tragedia.
All the stomach pains
And the walking of the canes
When you do come out
And you whisper up to me
In your life of tragedy"
Ai niin, cane tarkoittaa englanniksi myös kävelykeppiä. Sellainen tämä nettialiakseni minulle on, kun kirjoittaminen sujuu. Muuten lähinnä rullatuoli, josta puuttuu pyörä.
Yksi asia mistä voi olla varma elämässä: se yllättää aina. Tiistaista asti minun olisi pitänyt lukea neuropsykologiaa. Tulos: pyörin tiistain kaupungilla ja messengerissä, keskiviikon ja torstain nukun. Nyt yksi yö aikaa lukea aivotoimintaa.
Varsinainen tragedia. Mielenkiintoinen aihe, johon ei aikaa syventyä, vaan pitäisi teho-opiskella. Ei näin.
Wikipedia sanoo tragediasta: "In general usage a tragedy is a play, movie or sometimes a real world event with a sad outcome. [Aristoteles seiz] it is a form of drama characterized by seriousness and dignity, and involving a great person whose downfall is brought about by either a character flaw or a conflict with some higher power such as the law, the gods, fate, or society. It should be noted, however, that the definition of tragedy that Aristotle puts forward merely requires a reversal of fortune from bad to good (as in the Eumenides) or good to bad (as in Oedipus Rex)."
No, eipä tuosta tullut hullua hurskaammaksi. Joku on sanonut että tragedia päättyy aina kuolemaan, ja komedia avioliittoon. Joku taas on väittänyt, että tragedia on joutua katsomaan Idolsia. Okei, minä.
Silti haluaisin tässä yhteydessä esittää, blogini, että tragedian ydin on lopputuloksen ennaltamääräytyvyydessä. Siinä, että heti alussa voidaan nähdä ne voimat, jotka aiheuttavat tämän keskushahmon väistämättömän huonon onnen. Oidipuksen kohtalo ennustetaan jo tarun alussa, oidipuksen ollessa vielä vauva. Loppu on kertomusta siitä, miten omituista reittiä lopputulokseen, eli siihen että Oidipus tappaa isänsä ja nai äitiään, päädytään.
Ja kun joutuu katsomaan Idolssia, niin hulluksihan siinä tulee. Tai ainakin surulliseksi.
Tragedia on siis tarina, jonka lopputulema tiedetään ennalta. Ja elämä yllättää aina.
Ja siksi elämä ei ole tragedia.
Tunnisteet: das Cane an sich, syvissä vesissä
posted by Cane at
21:45
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home