Kate Bush - The Saxophone Song

Adolphe Saxin nimi elää tänäkin päivänä. Pitäisi kai itsekin kehittää uusi instrumentti, josta kaikki diggais, että hei, toihan svengaa, mutta mun nimi ei kyllä svengaa.

Sax kehitti foninsa yhdistääkseen huilun hienostuneen ääneen vähän lisää särmää ja saadakseen soittimen, jota pystyy soittamaan hyvin ulkotiloissa. Olihan se myös klasareille tarkoitettu, mutta kukaan ei tykännyt Saxin persoonasta, ja niin saksofoni ei sitten yleistynyt klasaripiireissä. Vaikka eräs Saxin ystävistä olikin Hector Berlioz.

Vaikka oli varmasti sakson fonilla käyttöä armeijan marssibändeissä, se yleistyi kunnolla vasta jazzin myötä. Yksi varhaisimpia saksofonin käyttäjiä jazzissa oli Coleman Hawkins. Toi tenorisaksofonin salonkikelpoiseksi. Ja siitä se sitten lähti: jokaisessa jazzkvintetissä oli yksi jäsen saksofonisti.

Tunnetuimmat saksofonithan ovat tenori- ja altto-saksofonit. Yleistyksenä voisi sanoa, että ne jotka haluaa näyttää coolilta, soittaa pääasiassa alttosaksofonia, ja ne, jotka oikeesti osaa soittaa, suosivat tenoria. Tenorin soundi on muutenkin coolimpi ja syvempi, siinä on enemmän sielua.

Kuitenkin, sanoisin näin yleisesti ottaen eli yleistäen, että saksofonistit ovat kaiken kaikkiaan hyvin rentoa ja mukavaa porukkaa. Jalat maassa, mutteivät tylsiä. Hyvin nautittavia seuralaisia.

Itse olen huilisti, mutta on tullut mieleen että voisi joskus opetella soittamaan saksofonia. Ja syy käy jo Kate Bushin kappaleesta ilmi: saksofonistit saa kaikki mielenkiintoisimmat naiset.