Raptori - Oi Beibi

Onko olemassa parempaa tapaa muuttua täysi-ikäiseksi kuin kirjoittaa postaus sinuun, blogini?

Ja niinkuin moni muukin ennen minua, olen havahtunut siihen, kuinka sisällyksetöntä tämä täysi-ikäisyys loppujen lopuksi on. Alko ei ole vielä auki enkä sitä tule käyttämään muutenkaan, ajokorttiin menee vielä kuukausi.

Mikä se on se vastuullisuuden pyhä liekki joka kehooni on nyt laskeutuva? Minkä vuoksi minä olen nyt yhtäkkiä kykenevä ottamaan vastuun omista teoistani enkä ollut sitä esimerkiksi kuukausi sitten? En minä vieläkään osaa mitään, ja kaiken.

Päivän ohjelmassa on ensin lyhyt pistäytyminen maistraatissa (kirkosta eroaminen), sitten koulua, työhaastattelu ja Kuntaan syömään ravintolaan. Ihan jees, en halua enempää melua täysi-ikäisyydestäni pitää. Olen yrittänyt olla hiljaa asiasta koulussa, tai sitten saa koko ajan pelätä kun kaikki haluu mennä juhlimaan jonnekin. Ei jaksa nyt, sori.

Täysi-ikäisyys on vaan valtion luoma myytti, jota se tarvitsee voidaakseen luoda jonkinlaisen vedenjakajan jotain varten, joka ei toimi. Ihan vaan ärsyttääkseni ihmistä, joka keksi rinnastaa ihmisen iän ja vastuullisuuden ehdottomasti, kuuntelen Raptorin Oi Beibiä, josta ei tietenkään vastuullisena aikuisena saisi pitää, eihän siinä ole kuin nerokasta riimittelyä, tehokasta puberteettipojan mielenmaiseman kuvausta ja kunnioitettavaa piittaamattomuutta sosiaalisista normistoista.