Jope Ruonansuu - Nyt lähtee läskit

(Tiistai-ilta - Keskiviikko)

Kunnassa taas. Koeviikko, jonka keskellä kaksi vapaapäivää. Kulutan ajan lihomalla tasaisesti täällänäin.

Pikkuveljeni kuuntelee liikaa jope ruonansuuta, minä en kestä enää. Ja sitten se luulee olevansa joku uskottava klasari. Argh.

Asiaan: olen merkinnyt bloggeriin jo jossain joulukuussa että minun pitäisi kommentoida erästä maratonaiheista blogia. Koskaan ei ole parempi aika kuin nyt.

Minä vaan lihon täällä, sillä äitini tuputtaa minulle leipomiaan pullia, suklaapatukoita, jäätelöä ja niin edespäin. Olen yrittänyt rajoittaa herkkujen syöntiä muttei vaan onnistu täälläpäin. Tiistaina kirjastoreissuni jälkeen kävelin alepaan. Kädessäni oli jo puolellahinnalla myytävä sinihomejuustopakkaus, mutta sitten tajusin että ei helvetti, jätin kauppatavarat siihen ja marssin kaupasta ulos ostamatta mitään. Ei ollut nälkä.

On aivan käsittämätöntä etten ymmärrä että mun ei ole pakko syödä silloin kun ei ole nälkä. Ja että syötyä tulee automaattisesti sellainen tunne että on pakko saada lisää, mutta siihen harhaan ei pidä vajota. Sitä vaan lihoo ja tulee läskimmäksi eikä kukaan nainen ota vakavasti.

No ei se nyt oikeesti vaikuta naisten suhtautumiseen. (Eihän?)

Minä laihduin viime kesänä 10 kiloa. Siitä on tullut melkein puolet jo takaisin.

Sikäli ihailtavaa että joku jaksaa juosta maratonin. Se vaan näyttää blogin perusteella vaativan tiukkaa ja järjestelmällistä harjoittelua, termien avulla jotka tulevat jostain saturnuksen renkaiden vaiheilta. Lasten syntymiä voi kertoilla siinä sivussa, mutta pääosin kaikki väistyköön kuntoilun tieltä.

Tiedän ettei asia ole näin. Haluan vaan sen nähdä sillä tavalla, jotta voisin unohtaa kuntoilun ja todeta että se on vaan elämättömien ihmisten hommaa.

Tänään tosin kolasin lumet tuosta pihalta. Oli aika raskasta duunia, mutta sillä perustelin itselleni vielä yhden pullan syömisen.